Istuin vuosi sitten tiettömässä korvessa nuotiolla. Korppi alkoi kaarrella yläpuolellani. Välillä se istahti kelon latvaan ja tarkkaili sieltä. Kohta taas kierteli yläpuolellani ja raakkui niin hemmetisti.  Juttelin sille jotain, en muista mitä. Yritin hieroa lähempää tuttavuutta.

Muistaakseni kerroin silloin asiasta tuoreeltaan facebookissakin, lapsenmielinen kun olen. Innostuin otuksesta, sillä korppi on hieno lintu ja yksi eläinkunnan neroista. Tutkimusten mukaan koira on tyhmä kuin saapas korppiin verrattuna.

Olin silloin lähes varma, että meistä, korpista ja minusta, tulee ystäviä. Oletin näin, koska se niin sitkeästi pysytteli lähelläni, tosin enimmäkseen yläilmoissa.

Sitten eräs lintuihin perehtynyt kyyninen eläimistä tietävä tyyppi valaisi minua tuosta eläinkunnan kieroilevasta nerosta:

Korppi on kuulemma niin viisas, että osaa käyttää hyväkseen petojen saalistusvoimaa. Kun se näkee korkeuksistaan saaliiksi sopivan otuksen, se alkaa kierrellä raakkuen tämän yläpuolella. Sillä tavoin se ilmaisee saaliin sijainnin karhulle, sudelle tai ahmalle.

Tiesin jätöksistä, että alueella liikkui aktiivisesti ainakin yksi karhu.

Helkutin pahanilmanlintu! Petti minut kuin Juudas mestarinsa.  Nimesin korpin Juudakseksi. Se roisto siis yritti myydä nahkani kontiolle, että saisi nokkia karhulta tähteeksi jääviä kuosmaspaloja.

Olin pettynyt. En korppiin, vaan itseeni. Että menin ystävyyden retkuun. Taas. Olen vihainen vieläkin. Tosin en ole voinut osoittaa sitä, koska Juudas-korppia ei ole aikoihin näkynyt. Silloin tällöin, kun kuulen metsässä sen raakkumisen, huudan sille: Mulkku!

(Huomaatteko muuten: Aloitin tekstini kuin leipäpapit saarnansa, tarinalla viisaasta eläimestä. Se ero minulla ja papeilla kuitenkin on, että puhun enimmäkseen totta, papit eivät juuri koskaan.
Jos olisin korppi ja näkisin karhumetsässä papin, raakkuisin niin penteleesti.)

Tarinani opetus lienee, että älä liikaa luota ympärilläsi kaarteleviin ”ystäviin”. Älä ainakaan, jos olet hyvässä lihassa. Kun tilaisuus koittaa, ne lopulta nokkivat sinut. Yrittävät ainakin. Se on niin nähty. Ja jos näet papin, pidä meteliä.

Jussi Juhani

PS. Sekin vaivaa, että jospa se "kyyninen eläimistä tietävä" ei sittenkään tiennyt. Jospa korppi olikin ihan vilpittömissä aikeissa ja nyt minä kutsun sitä syyttä suotta mulkuksi.  Ystävyys on vaikea laji.