Muinaisen nasaretilaisen timpurin sanomaksi on kirjattu mm seuraava lause: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen.”

Kirkon edustajat joutunevat värkkäämään todella suurisilmäisen neulan taivasportikseen, jos aikovat rikkauksineen luiskahtaa ikuisuuden mukavammalle puolen.  Kirkolla on niin valtava kasa hynää, että papisto joutunee viskomaan neulansilmästä ensin pulleat rahasäkit taivaan puolelle, ennen kuin itse änkeytyvät neulaportista ikuiseen kirkkauteen.

Vuosikymmenten saatossa kirkko on ahnehtinut vastoin kaikkia mestarinsa oppeja valtavan omaisuuden. Kirkolla on taseessaan peräti 3,1 miljardin euron varallisuus, lisäksi kirkon keskusrahastolla on yksi miljardi jemmassa.  Tuloja köyhyyden hyvettä korostaneen mestarin virallisella edustuslaitoksella on noin miljardi euroa vuodessa. Siis tuhat miljoonaa vuodessa.

Niin arkkipiispa, Helsingin piispa, kuin muidenkin hiippakuntien piispat, sekä muut kirkon korkeimmat virkamiehet nostavat kymppitonnin kuukausipalkkaa. Kokonainen  kymppitonni kuukaudessa laupeuden työstä ja lähimmäisenrakkauden markkinoinnista!  Jotenkin tuntuu, että kyllä siinä vanhurskauden auvoa taitaa hieman palkkakin edesauttaa.

Eipä miljardeissa ja kymppitonnin kuukausipalkassa mitään pahaa olisi, jos vain suu puhuisi sydämen kyllyydestä eli edes joskus totta. Kertoisi vaikka, että rahaa on notta kylkiin koskee ja vitun hyvin me papit pärjätään, mutta ei me nyt jumalauta ilmaiseksi saarnastuoliin kavuta. Noinhan muutkin rehellisesti rikkaat puhuvat.  Ei varallisuuttaan tarvitse hävetä, mutta tekopyhyyttään sietäisi.

Mutta kun ei.
Kirkko jeesustelee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kulloisenkin arkkihiippansa johdolla olevansa köyhien ja vaivaisten asialla. Heristelee jopa sormeaan muiden, lähes yhtä rikkaiden, suomalaisten suuntaan ja moittii näitä ahneuden sysimustasta synnistä.  Voiko leipäpappeus ja kaksinaismoralistinen itaruus pahemmin ilmetä kuin virallisen kansankirkkomme piirissä? 

Jos miljardien rahamassi taskussa saarnaa siitä, kuinka TOISTEN pitäisi olla vähemmän ahneita ja enemmän anteliaita, eikä itse laita juuri euroakaan lesken ropokuppiin, niin eikö sellainen puhe lähentele jo patologista teeskentelyä?

Vuonna 2011 kirkko antoi valtavasta omaisuudestaan kotimaan vähäosaisille rahallista apua vaivaiset 7,5 miljoonaa euroa.  Se tekee miljardin vuosituloista 0,75 prosenttia. Siis ei edes yhtä täyttä prosenttia!  Voiko saituus enää räikeämmin ilmetä? Tuo on jo pilkantekoa kaikkea sitä kohtaan, jota kirkon omassa Suuressa Opissa julistetaan. Jos uskoisin helvetin roihuihin, niin olisin vakuuttunut, että siellä on erityisen kuuma osasto suomalaisen kansankirkon edusmiehille ja naisille. Ja olisin ihan varma, että he joutuisivat sitä itse lämmittämään setelitukoillaan.

Jos kirkolla olisi ripaus sitä lähimmäisenrakkautta, josta he kernaasti puhuvat, niin - tsädääm!  Ihmeitä tapahtuisi.  Ruokajonoja ei Suomessa nähtäisi ja velkavankeuteen joutuneiden kahleet kirpoaisivat. Siis ihan tuosta vaan. Puhun vakavissani.  Kirkolla on nimittäin mammonaa niin paljon, että he voisivat nostaa tämän maan vähäväkisimmät kertarysäyksellä jaloilleen vain avaamalla rahasäkkiensä nyörit ja jakamalla sille, joka eniten tarvitsee. Sellainen ihme tekisi kansaan ja kansantalouteen niin suuren vaikutuksen, että tuskin edes Jeesus pystyi suurempiin efekteihin omana aikanaan.
Mutta kun jo toisen kerran ei.
Sitä ihmettä (kirkon laupeutta) on turha odottaa.  Helpompi on muuttaa Kallavesi viiniksi, kuin saada kirkko luopumaan ahneudestaan ja saituudestaan.

Jussi Kuosmanen

[supsystic-social-sharing id='1']