Rakkaat julkisuuden henkilöt, poliitikot, performanssitaitelijat ja wannabe-edelliset: Älkää menkö naimisiin. Please. Siitä ei synny kuin lähitulevaisuuden erolööppi. Eikä sellainen ole kestävää kehitystä.
En nimittäin ole aivan varma kestävätkö Suomen metsät niin suurta paperin kulutusta, jonka nykyinen ero- ja pettämislööppien painaminen vaatii.
Mieluummin katselisin kesätuulessa heiluvaa mäntyä, kuin siitä tehtyä paperia, jossa lukee: Susanna Indrén on löytänyt uuden, 20 vuotta nuoremman rakkaan.
Uuden rakkaan löytäneitä susannoita, marttinoita, sameja ja toukoja on pilvin pimein. Jokaisen päivän lööppiin löytyy pari salamarakkauden hurmiossa loistavaa hammasriviä. Petettyjen ja jätettyjen puolisoiden masennuslääkeresepteistä en ole löytänyt mainintoja.
Touko Aalto kirjoitti FB-sivuillaan:
”Elämä ei aina mene niin kuin sen on suunnitellut. Joskus elämä on musertavan vaikeaa. Olemme päätyneet yhdessä vaimoni kanssa päätökseen erota.”
Vai niin. Jopas. Tuohan on kuin Nykäsen Matin elämänkerrasta: Elämä on vaikeaa, otetaan uusi vaimo.
Sitä on liikkeellä. Jopa Simon Elo, tuo uuden ja erittäin innostavan vaihtoehdon mies, ilmoitti pettäneensä vaimoaan. Sitä kyllä ihmettelin. Kuka haluaa pettää ketään Simon Elon kanssa? No, kaikki saa, kaikilta saa, mutta kaikki eivät saa kaikilta. Paitsi Nykänen.
Mutta sellaiseksi tämä on mennyt. Nykyinen naimisissaoleminen. Petetään, erotaan ja sitten kerrotaan jo uudesta rakkaasta – joka fiksuna älyää varautua pettämiseen ja eroon eikä tuo kaikkia kamojaan yhteiseen asuntoon.
Kakkoskännykkäänsä ei ainakaan. Sitä, jossa on valmiina potentiaalisten erolohduttajien numerot.
Älkää käsittäkö tahallanne väärin. En tuomitse ketään. Jokainen tehköön elämällään ja genitaaleillaan mitä parhaakseen katsoo.
Ehdottaisin kuitenkin muutoksia avioliittoseremonioihin, ettei pönötettäisi liian vakavana sellaisen asian äärellä, jota kukaan ei enää vakavasti ota.
Esitän harkittavaksi kannattaako ylipäätään järjestää kalliita ja työläitä kokopitkiä hääseremonioita, kun liitto ei kuitenkaan tule kestämään. Seremoniasta voisi valita vain itselle – ja kiireeseensä – sopivan osan.
Ajan säästämiseksi esimerkiksi Touko Aallon seuraavissa häissä voisi olla pelkkää riisinheittoa. Luomuriisiä tietenkin. Otin Aallon vain tähän esimerkiksi. En siksi, että epäilisin hänen tulevaa liittoaan. Kyllä se kestää. Kestihän edellinenkin huimat kaksi vuotta.
Mikäli Nykänen menee vielä kerran naimisiin – niin kuin otaksuttavasti menee – riittäisi, että Matti vetää tyhjiä oluttölkkejä autonsa perässä hääpaikalta lähikuppilaan. Muistaakseni tyhjistä tölkeistä saa peräti pantin.
Ja mikäli Marttina Aitolehto löytää jossakin vaiheessa uuden rakkaan – niin kuin todennäköisesti löytää – pelkkä sukkanauhan etsiminen hampaisiinsa olisi ihan hupaisa tehtävä kenelle häävieraalle tahansa. Siis tarkoitan, että kaikki häävieraat etsisivät toistensa sukkanauhoja, eivät pelkästään Marttinan.
Päälle pikkuisen muksimista – ja se olisi siinä. Häät ja seuraava lööppi.
Ja toimittajien ja blogisten työtä helpottaisi huomattavasti, mikäli kaikki julkisuushakuiset henkilöt lähettäisivät ihan itse meille säännöllisen raportin siitä kenenkä kanssa ovat harrastaneet seksiä kuluneen viikon aikana puolisonsa lisäksi. Tietenkin myös tulevan viikon suunnitelmat kiinnostavat.
Jussi Juhani
[supsystic-social-sharing id='1']
