Helsingin kaupunki päätti sitten muuttaa ammattinimikkeet sukupuolineutraaleiksi. Tosin ne olivat sitä jo aiemminkin. Olleet aina. Ainakin vanhemman polven mielestä. Ikäisilläni ei ole taipumusta nähdä joka ikistä asiaa sukupuolittuneena. Titteleitä ei ainakaan.

Mutta muutos tuli, koska feministinen paranoia on ollut maan uusi normaali jo monta vuotta. Niissä piireissä piilotettuja falloksia nähdään joka puolella. Ja niiden toksinen erektio pitää saada lerpahtamaan. Nyt ammattinimikkeiden huomattiin tihkuvan maskuliinisuutta. Ne kuohitaan.

Mikäpä siinä. Sama kai tuo millä tittelillä esimiestään virallisesti kutsuu, koska kahvihuoneessa häntä kutsutaan joka tapauksessa mulkuksi. Ja sama sekin, jos hinausauton apumiestä tästä lähin sanotaan apuhinuriksi. Tiedä vaikka onkin.

Ei tuollainen maailmaa kaada, mutta turhaa se on. Ja hölmöä. Kielikorvattomien foobikkojen pätemistä. Voin ihan kuvitella kuinka tuotakin muutosta on kokouksessa esitelty: Ääni innosta kimakkana ja edistykselliset posket vasurinpunakkana.

Paitsi ettei kysymys ole edistyksestä, vaan jälkijunan kolinasta. Merkityksettömästä puuhastelusta, jolla epätoivoisesti yritetään kertoa, että tässä mennään pääkaupungin johdolla kohti sukupuolineutraalia maailmaa...

Hei Helsinki! Me muut olemme jo siellä.

Olen nimittäin aivan varma, että valtaosalle kansalaisista ammattinimikkeen mies-loppu on ollut jo vuosikymmeniä täysin sukupuoleton ja mitään merkitsemätön kirjainjono. Ainakin minulle on. Pääte ei siis viittaa sukupuoleen eikä edes jättipippelipenetraatioon muiden kuin feministien päiväunissa.

Näen ammattinimikefobian taustalla lievää vahvemman vainoharhan. Mielentilan, jossa asioille annetaan niille kuulumattomia merkityksiä. Psykiatriassa sitä kutsutaan harhaluuloisuushäiriöksi. Sen paranoidisessa muodossa henkilö kokee, että häntä vainotaan tai kohdellaan jollain tavoin kaltoin.

Feministit kokevat, että mikäli aakkosten neljä kirjainta, m, i, e ja s, asettuvat missä tahansa kontekstissa juuri tuohon järjestykseen, ne automaattisesti muodostavat uhan ja tarkoittavat rähisevää ja aggressiivista urosihmistä. Hehän eivät tavoittele tasa-arvoista yhteiskuntaa, vaan maailmaa ilman uroksia.

Mies-pääte on samalla tavoin merkityksetön kirjainjono kuin vaikkapa tohtori tai kanttori titteleiden –ori. Toksista maskuliinisuutta kaikkialla näkevä vainoharha ei taida sentään vielä olla niin pitkällä, että senkin väitettäisiin olevan sukupuolisesti suuntautunut. Sillä ori on kuin onkin uroshevonen. Siis ennen kuin se kuohitaan ruunaksi.

Jussi Juhani