Luin liudan dokumentteja, joissa toimittajat panivat itsensä likoon tutkiakseen jotakin ilmiötä perin juurin. Eräs söi kaksi kuukautta pelkkiä hampurilaisia. Toinen asui viikon kodittomana Lontoon kaduilla. Yksi pukeutui burkhaan. Moisesta kansalaisrohkeudesta kiihottuneena tein kokeen, jossa vein kaiken vielä pitemmälle, inhimillisen sietokyvyn äärirajoille. Elin päivän kuplassa. Edistyksellisenä, tiedostavana, suvaitsevana ja sukupuolineutraalina kulttuuripersoonana. Ohessa…

Se oli sitten suuri isänmaallinen päivä! Kaikki vastustivat kaikkea. Helsingissä oli mielenosoituksia viittä eri asiaa vastaan, Kuopiossakin muutama, joista yhteen osallistuin ihan kybällä. Olen liikuttunut omasta kansalaisrohkeudestani, niin kuin kaikki muutkin. Paha on kerralla taiottu kadoksiin. Maanantaina menen töihin ilman pelkoa, että joku wannabe-natsi potkii minut hengiltä tai anarkisti polttaa…