Muistaako kukaan enää uutislähetystä Ukrainan parlamentista, jossa oli täysi tappelu käynnissä? Siinä napit lentelivät, tukat pöllysivät ja huuto raikui. Täällä meillä sohvaperunat ruutujensa äärellä nauroivat katsellessaan lähetystä vedet silmissä, että onpa touhua, ei meillä vaan ikinä – koska sivistys!
Nyt kuuluu vaalikentiltä kummia. On havaittu, että ihmiset antavat tuta suoraa palautetta ilman turhia pidäkkeitä. Joku melkein kerkesi tirvaista Soinia turpaan ansaitusti tai ei. Muuallakin on tapahtunut tai sitten ei. Joku ehdokas voi saada tästä idean lisätä julkisuutta, jos sitä ei muuten ole tyrkyllä ja lavastaa tapahtumia. Poliisi tutkii.
Ilta toisen jälkeen raahataan telkkaristudioon poliisit toteamaan tilanne tai Helsingin yliopiston päivystäviä dosentteja päivittelemään, että syy on kasvavassa populismissa ja oikeistoradikalismin nousussa sekä Somessa, Trumpissa ja Putinissa. Yleensä näihin ongelmiin tarjottava patenttiratkaisu on, että kielletään jotakin, lisätään valvontaa ja sensuuria tai perustetaan työryhmä tahi joku uusi virka. Niin nytkin.
Tämän normitoiminnan sijaan voitaisiin ihan vaan hetkeksi pysähtyä pohtimaan, mikä saa ihmisen suuttumaan poliitikkoihin. Mitä on tapahtunut ennen näitä aggressioita?
Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Vai onko? Kenen asioita ja kenen ehdoilla? Nyt on ”tutkittu”, että tulevien Eduskuntavaalien ”tärkein ja halutuin” teema on ilmastomuutoksen torjunta. Kuka on halunnut ja kuka on päättänyt, emme tiedä? Sen sijaan ihan varmasti tiedämme, että viime vaalikauden aikana on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat suututtaneet kansaa ja niistä kaikkia koskeva on sisäisen turvallisuuden järkkyminen, mikä tapahtui hallitsemattoman maahanmuuttosekoilun suorana seurauksena ja vaikuttaa kaikkien meidän arkeen. Siihen lisänä julkisten toimijoiden yritykset pimittää karmeita rikoksia, joita nämä tänne tulleet ovat tehtailleet ja nimenomaan tehtailleet, (grooming on juuri tehtailua) eivät luottamusta juurikaan lisää.
Särö arkeaan elävien ja verojaan makselevien kansalaisten ja maan eliitin välillä on revennyt isoksi. Samoin kuilu erilaisissa kuplissa elävien kansalaisten välillä. Maan eliitti, johon kuuluu valtaapitävät poliittiset tahot ja puolueet, etujärjestöt, valtamedian muutama merkittävin toimija, yliopistojen valtaa nuoleskelevat dosentit eli käytännössä lyhyesti sanottuna kaikki, jotka hyötyvät julkisesta taloudesta suoraan tai epäsuoraan sekä heidän ideologiset kannattajansa. Koska olemme EU:ssä on Brysselistä tullut lisäuloke tähän ”Eliittiin”. Sen selän taakse on tapana mennä, jos ei muuta selitystä keksitä ja sen nimiin erilaisia ”uudistuksia” perustella.
Yllä mainittu maan eliitti elää ihan omaa elämäänsä isossa kuplassa, joka on kansalta hermeettisesti suljettu eikä sinne paista päivä, eikä happi kulje. Suljetussa maailmassaan elävät pöyristyvät, järkyttyvät ja ihmettelevät aina uudelleen sitä, mikä meille kansalaisille on selkoselvää, kuten vaikkapa vanhusten hoidon tilannetta, maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa ja rikoksissa, todellinen köyhyys leipäjonoineen, pitkät jonot terveyskeskuksiin, itsemurhaan päätyvä koulukiusattu, kansalainen, joka ei saa oikeutta asiassaan, teini, joka päättää peruskoulun lukutaidottomana, yritys, jota sääntösuomi kiusaa hengiltä tai eduskuntavaaliehdokas, joka saa turpaan vaalikentillä.
Me kansalaiset tunnistamme hiljaiset signaalit, koska elämme niiden keskellä.
Siellä kuplassaan eliittimme päättää ja sopii asioita meidän päittemme ylitse ja kuvittelee, että se ei näy. He eivät suuruudessaan ymmärrä, että kupla on vain sisäänpäin suljettu ja ulospäin kaikki näkyy.
Siksi kenenkään ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tuo porukka tuolla hermeettisesti suljetussa maailmassaan on aivan kokonaan pihalla siitä, mitä tässä maassa tapahtuu juuri nyt. Se on ja se pysyy siellä, eikä luultavasti herää sittenkään, kun vuorostamme meidän parlamentissamme napit ja hampaat lentelevät, luut katkeavat ja perkeleet sinkoilevat. Sillä siltä tämä kehitys ikävä kyllä vaikuttaa.
Tuttavani on kansanedustajaehdokkaana tulevassa vaalissa ja pyrkimässä eduskuntaan. Hän on tällä hetkellä työtön, takana on vuosia pätkätöitä ja sijaisuuksia ja elämistä köyhyysrajalla, koska vakituista työpaikkaa ei ole kovasta yrityksestä huolimatta löytynyt. Jos kävisi niin onnekkaasti, että hän pääsisi eduskuntaan, muuttuisi hän siinä silmänräpäyksessä omassa kuplassaan eläväksi eliitin edustajaksi, joka ei tiedä tavallisen kansalaisen arjesta yhtään mitään. Ehkä on parempi ettei tuttavani pääse eduskuntaan niin eipähän joudu Savon Satakielen pilkan ja halveksunnan kohteeksi.
Olet tainnut ymmärtää koko jutun täysin väärin. Nimittäin jos tämä ystäväsi ehdokkuus on todella olemassa ja totta, niin se on hyvä juttu.
Sitähän juuri tässä yritän sanoa, että pitäisi tavallisten ihmisten päästä tonne päättäjäksi ja pystyä muuttamaan systeemiä niin, että se vastaisi kansan tahtoa. Pitää se selkäranka kovana.
Usein vaan ikävä kyllä käy niin, että vaikka lähtökohdat ovat hyvät, niin tuonne päästyään elitistisyys iskee ja vanha elämä unohtuu. Sulaudutaan systeemiin, eikä nähdäkään siinä enää korjattavaa. en syytä tässä ketään, totean vain.
P.S: Minä en kritisoi ketään henkilöä tai hänen pyrkimyksiään, vaan vallankäyttöä ja vallankäyttäjiä. Myös jatkossa teen niin.
Hyvä avaus.
Asioilla on syynsä.
Ne eivät härmisty tänne tyhjästä.
Se, että T. Soinille käytiin kertomassa ”totuuksia” karkealla retoriikalla ja tilanne eskaloitui, jopa nahinaksi. Ymmärtääkseni siellä hiukan painittiin. Ketään ei taidettu lyödä.
On toki ikävää mutta sekään ei tapahdu ilman syytä.
Mielestäni tässä yhteydessä ei ole tarpeellista miettiä sitä syytä vaan ilmiötä sinänsä.
Mulle opetettiin jo penskana, että vaalimainoksiin ei saa koskea.
Ja että meillä on tässä vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa kullakin vapaus siihen omaan mielipiteeseen ja näkymykseen siitä yhteiskunnasta.
Oli se sitten minkälainen hyvänsä.
Suomi on täynnä sanontoja, joilla halutaan ilmaista mielipide.
Ei ilmoittaa menevänsä tekemään jotain.
Tuosta ”vaaliraivostakin” voisi todeta, että.
”Kyllä olisi kirveellä töitä”.
Kaikki ymmärtää mitä sillä halutaan tuoda esille mutta mutta…
Saa siitä toki pahoittaa mielensäkin 😉
Tuo ”rälssi” tai itsensä sellaiseksi julistanut on todellakin olemassa.
Se haluaa mielellään kertoa meille ”taviksille” miten meidän tulisi ajatella (ja äänestää) ”oikein”.
Se ei ole demokratiaa.
Se on pelkästään vastenmielistä.