Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Siren päivitteli kirjoituksessaan suomalaisten maanpuolustustahdon romahtamista. Hän uhoaa, että suunnan täytyy muuttua.
Suomessa on kautta itsenäisyyden historian ollut vahva usko isänmaahan ja sen puolustaminen on ollut kunnia-asia ja velvollisuus. On myös melkoisen ymmärrettävää ja selvää ainakin minulle, että samanlaista tarvetta ja motivaatiota ei enää kansakunnassa ilmene.
Jankutetaan yhtenäistä arvopohjaa ja jotakin Suomi-kuvaa, mutta tekojen puolella juna kulkee kiskoja väärään suuntaan. Eräs facebookin kommentoija vastasi edustaja Sirenille seuraavasti: ”Pitääkö vielä puolustaa elintasopakolaisia, sotaväkeä pakoilevia nuoria, paperittomia rikollisia ja jonninjoutavia poliitikkoja? Ei kiitos!”
Kansanedustajille ja vieläpä kokoomuksen sellaisille näköjään tämä verraten yleinen ajattelu tulee yllätyksenä. Politiikan eliitti ei näköjään mitenkään ymmärrä, että yhtaikaa ei voi vetää ja työntää.
Ihmettelen, miten kokoomuksessa ei ole tätä ilmeistä syy-seuraussuhdetta havaittu, vaikka niin kovin moni ainakin omassa tuttavapiirissäni on sen pannut merkille. Ehkä eduskuntatalon korkea sijainti ja paksut graniittiseinät estävät kansalaisten huoltenhuokausten kantautumisen kansanedustajien ja ministerien korviin saakka.
Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan toisilleen täysin vastakkaisia asioita. Jos maa halutaan asuttaa muualta tulleilla turvapaikanhakijoilla ilman kansan lupaa, ei voi odottaa, että sama vanha asenneilmapiiri ja tahtotila jatkuvat ennallaan. Globaali monikulttuurisuus voidaan istuttaa maahan propagandan voimin tai vaikka väkisin, mutta sitten voidaan sanoa hyvästit kansallismielisyydelle, isänmaanrakkaudelle ja kaikelle sille mitä se edustaa ja tuo mukanaan, kuten vaikkapa maanpuolustustahdolle.
Myös valtioiden rajat voidaan poistaa ja saada aikaan globaali täydellisen vapaa liikkuvuus, mutta se tarkoittaa samalla, että ei ole enää rajoja, joita valvoa ja puolustaa.
Globalismin myötä nykyinen hyvinvointivaltio loppuu enkä tiedä mitä tulee tilalle. Hyvinvointivaltio tarkoittaa tietyn alueen tietyn kokoista väestöpohjaa, jolle veroina kustannetut palvelut järjestetään. Jos ja ilmeisesti kun väestöpohjaa laajennetaan nopeassa tahdissa ja määrättömästi, samojen palveluiden piiriin tulee yhä enemmän väkeä, jolloin niiden saatavuus ja laatu kärsivät. Samalla tämän lystin maksajien into laantuu samaa tahtia kuin maanpuolustustahto. Jos ette usko, niin kokeillaan vaan. Tai siis kokeillaanhan me jo tätä täysillä.
Mitenhän edustaja Saara-Sofia Siren kuvittelee muuttavansa maanpuolustustahdon suunnan? Se on asia, jota ei voi ostaa eikä pakottaa. Se joko on tai ei ole kansakunnassa. Maanpuolustustahto määräytyy sillä, kokevatko suomalaiset tämän maan tällä hetkellä ja tulevaisuudessa puolustamisen arvoiseksi. Poliitikkojen tehtäväksi jää selvittää, miksi ei koe ja päättää toimista, jotka tämän mahdollisesti muuttavat. Itse en juuri nyt jaksa uskoa, että mainittua tahtotilaa ja rehellisyyttä asioiden tarkasteluun löytyisi poliittisten päättäjien piiristä.
Tätä kannattaa miettiä juuri nyt kun vietämme itsenäisyytemme juhlaa.
