Hämmästelin viikonloppuostoksilla, kun kalatiskillä oli tarjolla lohta ja luomulohta. Oletin, että luomulohi on sitä, mikä ui verkkoon ja elää vapaissa vesissä. Ei ole, vaan verkkoon uiva on kaupalliselta nimeltään villilohi.
Ihmettelin ääneen näitä nimityksiä ja kysyin, onko joku sukeltaja ollut tarkkailemassa, mitä nämä luomulohet suuhunsa pistävät, ettei vaan ole mennyt ei-luomua ravintoa kiduksista alas. Ei tarvita sukeltajaa, tarkensi kauppias, vaan ero tulee siitä, että luomulohi on lohi, jota ei ole ruokittu antibiooteilla, kun se tavallinen lohi taasen on. Hyvä tietää, mutta tätä tietoa ei kuitenkaan lue kylmätiskin plakaateissa.
Navetan puolella on hyvin tarkkaa, että lehmät, jotka saavat luomumerkinnän ovat luomuruualla kasvaneiden lehmien vasikoita. Eli siis ensimmäisen polven luomusyöjä ei vielä saa luomu-merkintää.
En tiedä, miten on kalojen kanssa. Varmaan lohien kutuvesissä on tälläkin hetkellä elävä viraomaistehtävissä luomukututarkkailija, ettei vaan tavallinen ei-luomulohipoika pääse piip-piip luomulohityttöstä tai päinvastoin. Uskon nykyään ihan kaiken, vaikka miten hullulta alkuun kuulostaa.
Sama jaottelu on riistan kanssa. Metsässä painelee tavallisia hirviä, luomuhirviä ja villihirviä. (En ole kuullut, että hirvi olisi nykyään tuotantoeläin) En ihan täysin ymmärrä, millä perusteella kukin niistä päätyy mihinkin lihaluokkaan. Voisi kuvitella, että riistalihan todentaminen 100% johonkin edellä mainittuun luokkaan kuuluvaksi on melko haastavaa. Milläs todistat, että juuri tämä eläin ei ole syysyön pimeydessä toistuvasti harpannut aidan yli isännän ei-luomuun kaurahalmeeseen herkuttelemaan?
Kalojen ja lihojen luokittelu nirppanokkaisen urbaanien uuskuluttajien tarpeisiin kuulosta samalta kuin tarina muinaisesta kondomien markkinoinnista.
Alussa kondomeja myytiin samalla luokittelulla kuin vaatteita eli S, M ja L. Kuten arvata saattaa, kaikki keskittyivät ostamaan L-kokoa, sillä eihän kukaan kehtaa ostaa M:iä S:istä puhumattakaan. Tuloksena ei-toivotut raskaudet lisääntyivät. Kauppiaat miettivät yhdessä terveysviranomaisten kanssa, miten ratkaista ongelma. Eräs kauppias keksi ratkaisun: Luovuttiin S. M ja L-luokittelusta ja tilalle tuli Large, Extra large ja Colossal, Kaikkia kokoja ostettiin yhtä paljon ja kaikki olivat ratkaisuun tyytyväisiä.
Tämän tarinan kertoi 80-luvulla Helsingin Kauppakorkeakoulun luennoitsija ja sen tarkoitus oli havainnollistaa mielikuvan merkitystä markkinoinnissa. Aiheeseen kuulumattomana totean, että mainittu luennoitsija olisi luultavasti lentänyt kaaressa koulusta ulos tai vähintään saanut sakot jollakin perusteella, mikäli kertoilisi tällaisia esimerkkejä näinä luvattuina #metoo aikoina.
