Antti Rinne ja Touko Aalto muistuttavat alkoholistiperheen isiä, jotka palkkapäivänään törsäävät liksan ensimmäiseen baariin. Ei olla köyhiä eikä kipeitä. Samalla toimintamuotilla mainitut puoluejohtajat virittelevät talouden käännyttyä aivan hienoisesti plussalle toinen toistaan mehevämpiä kevättarjouksia – Rinne maksutonta varhaiskasvatusta sekä toisen asteen koulutuksen kaikkia kirjoja ja tarvikkeita kustannettaviksi verovaroin. Aalto heittää bensaa alekilpaan ehdottomalla puolen miljardin satsausta koulutukseen ihan noin yleisesti. Tarjouksia satelee, vaikka sitä taikaseinää ei ole edelleenkään olemassa.

Antti Rinteen kevättarjous kuulostaa sikäli merkilliseltä, että samainen puolue vastustaa Sotea sen takia, ettei ”palveluja yksityistetä verovaroin”. Mitä sitten tapahtuu, kun toisen oppiasteen kirjat ja tarvikkeet muutetaan maksuttomiksi? Sitä, että yksityiset kustantamot ja kirjapainot saavat isot tulonsiirrot veroista. Ihan sama kuin Soten kohdalla. Hölmömpi ei tätä silmänkääntötemppua huomaa ja kokoomus taputtaa suuria karvaisia käsiään, kun heidän kannattajilleen jyvitetään isot tulossiirrot. Kun kokoomus ja demarit puuhaavat yhdessä jotakin, on nettoveronmaksajan syytä pitää lompakostaan kiinni ja pelätä pahinta.

Ai niin, mutta sitä rahavirtaahan kontrolloi joku siihen nimitetty lahjomaton virkamies. Vapaalla jalalla on ainakin Helsingin kaupungin opetusviraston päällikkö, jolla on omakohtaista kokemusta kertynyt tietokoneiden, älypuhelimien ja muiden härpäkkeiden hankinnasta helsinkiläisiin kouluihin. Ja onhan niitä muitakin päteviä pitkä rivi.

Toisen asteen koulutusmateriaalin osalta tulee palata vanhaan eli koulut tilaavat kirjat ja muut tarvikkeet ja lainaavat niitä oppilaille. Kirjojen tulee olla sellaisia, että ne kestävät käyttöä useamman vuoden ajan. Nämä nykyiset läpsykät eivät kestä. Kertakäyttökulttuuria juhlapuheissaan vastustavat puoluejohtajat unohtavat helposti päätöksenteon hetkellä, että pitää säästää myös kirjoissa, koska maksut eivät milloinkaan lähde omalta tililtä.

Varhaiskasvatus valtion rahoista ja ideologisella sisällöllä ei sekään ole ilmaista, mutta hyvä ei maksa koskaan, kuten se alkoholistiperheen entinen isä totesi kolmen tähden jallupullo kourassa.

Rahaa riittää puolueiden märissä päiväunissa ainakin vaalien alla vaikka mihin. Tosielämän arjessa sitä on rajallinen määrä – aina – olipa kyseessä yksityinen talous, valtio tahi kunta.

Tänäänkin moni vähävarainen jonotti pakkasessa ruokakassia kylmässä hytisten. Ihan näitä meidän omia kansalaisia, nuoria ja vanhoja, lasten kanssa ja ilman. Ei niissä jonoissa muitakaan näy.

Olisikohan nyt vihdoin järkevän priorisoinnin paikka? Keskipitkän ajan suomalaista ja eurooppalaista politiikantekoa seuranneena uskallan epäillä.

[supsystic-social-sharing id='1']