Raha kirstuun kilahtaa ja piispa sviittiin vilahtaa, kuuluu nykyinen muoto vanhasta sananlaskusta. Helsingin piispa Teemu Laajasalon toimintaa joku konservatiivi voisi kovastikin hämmästellä, mutta lähemmässä analyysissa se on aika loogista.

Helsingin kaupungin päättäjät kannattavat rajatonta maahanmuuttoa ja laittomille maassaolijoille laajoja terveyspalveluja. Millä tämä kaikki maksetaan? Rahalla. Eikä sillä ole mitään väliä mistä se haalitaan, sillä Suomi on rikas maa ja etuoikeutettu, kuuluu perustelu. Eikä silläkään ole mitään väliä, mistä se on pois, sillä ideologia rules.

Holtiton taloudenpito, hällä-väliä-ajattelu, harmaalla alueella kuljeskelu, oman edun härski valvominen yhteisen sijaan, kyynisyys ja välinpitämättömyys ovat oireita, jotka liittyvät ennen muuta moraalin rappioon. Raha olisikin loppupeleissä melko pieni tappio verrattuna siihen, että yhteiskunnan valtaapitävät, keskeiset päättäjät ja henkiset johtajat eivät enää erota oikeaa väärästä. Teemu ”piipaa” Laajasalo ei nimittäin itse koe, että hänen toiminnassaan olisi mitään moitittavaa, vaan perustelee sitä huolimattomuudella. Hän kuittasi erheensä pyytämällä lehtien sivuilla anteeksi. Eikä hän ole asiassaan yksin.

Maamme korkein syyttäjäviranomainen Matti Nissinen kärähti veljensä suosimisesta jäävinä, sai tuomion ja palasi muina miehinä virkaansa hoitamaan. Tullin pääjohtajan osalta tullaan selvittämään, suhmuroiko hän vaimolleen suojatyöpaikan vai ei. Korkea poliisijohtaja istuu jo tuomiotaan. Helsingin opetusviraston päällikkö kavalsi miljoonalla tietokoneita sekä muita älylaitteita ja jäi kiinni. Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kärähti salasuhteesta tankotanssijan kanssa, mikä maksoi Aallolle avioliiton.

Edellä mainituille henkilöille on yhteistä se, että he nostavat tai nostivat palkkaa meidän veronmaksajien yhteisestä kukkarosta ja että he eivät ymmärrä tekojensa moitittavuutta jopa rikollista luonnetta. Kuka ihmettelee vielä, että kansalaisten usko politiikkaan, poliitikkoihin ja julkisten asioiden tunnolliseen hoitoon on mennyttä? Kuka vielä uskoo, että maan korkeimpia virkoja hoidetaan virkavastuulla rehellisesti kansalaisten etu päällimmäisenä?  Eipä juuri kukaan.

Hatunnosto Johanna Korhoselle, että hän nosti piispan asian julkisuuteen ja vaati selvityksen. Ehkä tämä olisi ollut syytä tehdä jo edellisen piispan aikana, sillä silloinkin tihkui julkisuuteen juttuja epämääräisen isoista ja kummallisista kulueristä, joita kertyi piispa Askolan jäljiltä. Selvitys olisi ollut paikallaan jo tuolloin.

Homma olisi helppo, mikäli kyse olisikin ainoastaan rahasta ja toimintojen valvonnan järjestämistä, jolloin vilpit ja suhmuroinnit olisivat mahdottomia tai asianomainen jäisi väärinkäytöksestään verekseltään nopeasti kiinni. Mutta kun kyseessä on syvempi syy, moraalin rappio, jolloin keskeiset vaikuttajat etunenässä  eivät erota oikeaa väärästä, vaan piirtävät itselleen oman moraalin rajan, jota itse noudattavat ja puolustavat, jolloin  yhteinen käsitys ja ymmärrys sopivasta ja sopimattomasta, kohtuudesta ja kohtuuttomuudesta, oikeasta ja väärästä katoaa, ollaan niin suurissa ongelmissa, ettei vaikeampia voi oikeastaan kuvitella kun kyseessä on valtio. Viimeksi näin taisi Suomessa käydä vuosina 1917-1918.

Uskallan väittää, että julkisuuteen putkahtaneet väärinkäytökset ovat vain jäävuoren huippu. Osa tekijöistä ei jää koskaan kiinni, osa teoista painetaan villaisella ja osa setvitään kulisseissa kunnon Hyvä veli- henkeen. Ja mitä isot edelle, sitä kansa perässä.

Millä tavoin tähän maahan saadaan takaisin luottamus, rehellisyys, kohtuus ja moraali, jotka ovat aina toimineet Suomalaisen yhteiskunnan peruskivinä?

[supsystic-social-sharing id='1']