[supsystic-social-sharing id='1']

Tuleeko kenellekään muulle välillä tunne, että tekisi mieli nousta mäelle ja huutaa: Älkää viitsikö teeskennellä, ette usko tuohon itsekään?

Minulle tuli jälleen kerran (ehkä tuhannennen), kun luin juttua Ossi Nymanista, joka reilusti tunnustaa, ettei ole koskaan halunnut duuniin, vaan elää mieluummin yhteiskunnan tuilla. Nyman on kirjoittanut lusmuilustaan peräti kirjan. Onnittelut.

Nyman on siis työtön tuilla eläjä ja ylpeä siitä. Ei haikaile paskaduuneihin, vaan kääntää reilusti kylkeä silloin kun naapurissa kello soi. Hän on sitä mieltä, että maassa on tuhansia vastaavia tapauksia. Siis että ruoka, uni ja kalja kyllä maittaa, mutta työnhaku ei.

Jo omassa pienehkössä tuttavapiirissäni – joka toki on hieman erikoinen, myönnän – on kymmenkunta koko elämänsä omasta tahdostaan työttömänä venkoillutta tyyppiä. Olisi enemmänkin, mutta tuppaavat kuolemaan nuorehkoina. Eikö kukaan muu muka tunne sellaisia? Missä satumaassa te elätte?

Heitä siis riittää. Ja huom! On aina riittänyt. Jo silloinkin, kun yhteiskunnan tuet olivat huomattavasti pienempiä. Olisiko tukien huikea parantuminen esim. 80-luvulta muka vähentänyt työhaluttomuutta? Se olisi jo logiikkaa pilkkaava vitsi.

Tämän itsestäänselvyyden yleinen kieltäminen aiheuttaa minulle sen alussa mainitsemani mäeltähuutamistunteen. Siis, että virallinen taho, ammattiliitot, toimittajat, puhumattakaan vasemmistodosenteista, ovat aina kuorossa kieltäneet lusmuarmeijan olemassaolon, jos joku on siitä edes vihjaissut.

Kun Nyman nyt tuli reilusti ulos ja kertoi julkisesti omakohtaisen lusmutarinansa, mikä oli reaktio?

– Helsinkiläisen Ossi Nymanin työttömyystuet otetaan välittömästi selvitykseen, kertooUudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen.

Just joo. No, niin sitten varmaan pitää lain mukaa tehdä ja lakkauttaa Nymanin tuet. Ja maailma pelastuu. Yhteiskunnan kasvot ainakin. Ja ne kymmenentuhatta muuta nymania jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eivät vain kerro olevansa työhaluttomia.

Todenpuhuja ammutaan taas kerran, että valhe saisi jatkua.

Ukkonen kertoo, että ilmiö (siis tahallinen työttömänä venkoilu, kirj. lisäys) on tullut nyt entistä paremmin esiin, kun te-toimistot ovat tästä vuodesta alkaen haastatelleet tehostetusti työttömiä.

Täh? Nytkö asia vasta paljastui? Taidan taas nousta sinne mäelle, prkl.

Ihanko vakavissaan, siis aivan oikeastiko, vasta nyt? Ja sama koskee tietenkin hallitusta, ammattiliittoa, dosentteja? Aivan tietämättömiä moisesta?

Ja suuri naiivi yleisö, dosenttien ylipuhuma, eikö sekään oikeasti tiedä tuota? Siis, että lusmuja on joka niemessä, notkossa ja saarelmassa?

Edelleen minun on pakko ihmetellä missä maailmassa te elätte? Jossakin ihme usvassa, jonne reaalielämä ei koskaan yletä. Siellä ei tapella, dokata eikä vieroksuta työtä. Siellä kaikki työttömät haluavat kilvan siivoojiksi, kaupankassoiksi ja puhelinmyyjiksi, vaikka tukieuroja saisi ihan yhtä paljon tekemättä mitään.

Älkää jaksako.

Minun maailmassani koko sen pitkän ajan, jonka olen pällistellyt, on aina ollut tiedossa, että on todella suuri joukko työtä vieroksuvia ihmisiä tai sitten sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti pysty töihin, vaikka niitä olisikin.

Olin itsekin sellainen koko nuoruuteni. Ja voin tunnustaa, että jos en reilut kolmekymmentä vuotta sitten olisi ryhtynyt yrittäjäksi, eläisin nyt todennäköisesti juuri samoin kuin Ossi Nyman. Kirjoittaisin näitä juttujani yhteiskunnan rahoittamana. Nyt teen sen omillani. En tiedä onko siinäkään mitään järkeä.

Älkää käsittäkö väärin. En tuomitse ainuttakaan lusmuilijaa. En Nymania, enkä ketään muutakaan. He ovat valinneet sellaisen elämäntavan. Onnittelut siitä. Koska yhteiskunta mahdollistaa sen, valinta on aivan oikea.

Ainoa, mikä tässä taas närästää, on yleisesti hyväksytty valhe, joka kiihkeästi kieltää ilmiön olemassa olon. Ja hieman sekin, että veroprosenttini lähentelee viittäkymmentä.

Jussi Juhani

[supsystic-social-sharing id='1']