Aamulehtikin haluaa hesariksi. Tyttöistyy siis. Ja lopettakaa heti alkuunsa! Tyttöistyminen tarkoittaa minulle, vanhahkolle miehelle, nimenomaan tasa-arvoa, ei lainkaan sitä mitä luulette. Ja se on oikeuteni. Antaa sanoille haluamani merkitys.
Ainakin toimittajien pitäisi nimittäin tietää, ettei sanoilla ole täsmällisiä merkityksiä itsessään, vaan merkitykset syntyvät kuulijan aivoissa. Aivot tulkitsevat sanoja eri konteksteissa eri tavoin ja eri ihmisillä erilailla.
Aivojen tulkinta taas juontuu tulkitsevien aivojen sisällöstä. Ja sisältö puolestaan riippuu aivojen omistajan menneisyydestä. Joka taas johtuu… äh, antaa olla.
Joka tapauksessa. Tulkitsemme tututkin sanat usein aivan eri tavalla kuin naapuri. Ja kiista on valmis.
Jo Wittgenstein totesi tuon itsestäänselvyyden. Eikä kukaan ole kyennyt kumoamaan hänen väittämäänsä vakuuttavasti. Uskon siihen enemmän kuin Jumalaan, joten tyttöistyminen on minulle tasa-arvon synonyymi. Piste. Perustelen sen myöhemmin.
Aamulehti aikoo käyttää tästä lähin eduskunnan puhemiehestä ilmaisua puheenjohtaja. Ei ehkä pitäisi. Ainakaan ikäluokkani parissa. Sillä minulle, vanhahkolle miehelle, nimenomaan sana ”johtaja” luo välittömäsi mielikuvan liituraitaisesta ja mahakkaasta äijänköriläästä, joka on täysi mulkku.
Eli sanan herättämässä mielikuvassa yhdistyvät sekä pyylevä mies että keskikokoista suurempi penis. Näin ainakin meikäläisen aivot tulkitsevat asian. En tosin pidä mielikuvasta, mutta mielikuva ei ole siitä millänsäkään.
Puhemies taas tuo mieleen vain sukupuolettoman papukaijan, jonka olemassaoloa ei kukaan oikeasti huomaa, ellei se rääkäise tosi kovaa. Nykyinen ei tee niin.
Aamulehden reippaat toimittajat eivät tulleet huomanneeksi, että jo sana tasa-arvo itsessään sisältää piilotettua sukupuolisyrjintää. Jokainen tyttöistymätön mies hoksaa sen heti.
Arvo on nimittäin hyvin yleinen suomalaisen miehen nimi. Isät antavat pojilleen nimeksi Arvo, koska pitävät tätä arvokkaana. Selkeää perheen sisäistä sukupuolittunutta piiloviestintää. Tytöille ei anneta tuollaista nimeä. En ainakaan tunne yhtään naispuolista Arvoa.
Tasa-arvo kuulostaa siis korvissani tuosta syystä hyvinkin miehekkäältä, jopa karskilta. Muistan eräänkin metsuri-Arvon, joka järsi lauantaimakkaraa suoraan pötköstä ja raapi samalla takamustaan. Toinen Arvo ajoi niittokonetta uimahoususillaan, eikä hänkään ollut viehättävä näky.
Jos lauantaimakkaraa popsinut Arvo ei olisi raapinut takamustaan syödessään, olisin ehkä taipuvaisempi näkemään tuon yhdyssanan loppuosan yhtä neutraalina kuin Aamulehden toimittajat, mutta minkäpä sitä aivoilleen voi.
Siksipä tyttöistyminen on minulle kelpo sana kuvaamaan niitä ajan ilmiötä, joita on epäonnistuneesti yritetty kuvailla sanoilla sukupuolten tasa-arvo. Tyttöistyessään mieli siirtyy sukupuolijanalla Arvojen päästä kohti Annojen päätä. Lopulta sitä vanhakin mies ryhtyy sovittelemaan balettitossuja jalkaansa. Tai muuta tyttömäistä.
Asiasta melkein toiseen:
Oletteko koskaan miettineet lintuja? Siis nais/mies -kysymyksen kannalta? Ne on nimetty tarkoituksellisen sovinistisesti. Miesten tarpeisiin.
Miettikääpä: On vain yksi ainoa lintu, jonka nimellä voi kuvata miestä negatiivisesti: pöllö. Tietenkin miestä voi kutsua myös kukoksi, mutta sillä on jo positiivinen kaiku.
Mutta entäpä linnut, joiden nimillä voi kuvailla muka naisellisia ominaisuuksia negatiivisesti tai ainakin alentuvasti: tipu, pulu, kana, koppelo, havukka, kotka, korppi, tilhi, haahka, harpyija…
Hei haloo! Olisiko ornitologien viimeinkin syytä siirtyä nykyaikaan ja nimetä linnut uudelleen?
Ja kuinka monen yleisövessan ovissa onkaan edelleen sukupuolierotteena kukon ja kanan kuvat. Istukaapa yleisövessan läheisyyteen ja assosioikaa tarpeilleen meneviä ihmisiä noiden symbolien mukaan. Siinä meni kukko, siinä pari kanaa…
Tympeätä, mutta maailma on.
Jussi Juhani
[supsystic-social-sharing id='1']
