[supsystic-social-sharing id='1']
Helmikuu – ja samalla kevät 2018 – alkoi järisyttävästi. Hieman kuin sata vuotta sitten. Ensin oli suomalainen vastine arabikeväälle eli suuri Senaatintorin taistelu – ja sitten Niinistölle syntyi poika! Lähes samanaikaisesti. Huisia!
Voin kertoa, että Mars ja Venus ovat juuri nyt sellaisessa konjunktiossa, että se mahdollistaa tällaiset yhtäaikaiset suurtapahtumat. Kun lähikosmos on erektiossa, niin kansan rukouksia kuullaan herkemmällä korvalla. Nyt on se aika.
Kaikki siis viittaa siihen, että ihmistä ja ay-liikettä suuremmat voimat ovat pelissä ja niiden kohteena on viimeinkin Suomi.
Kallion kirkon onnittelut presidenttiparille oli oraakkelimaisen tarkkaa ennusmerkkien tulkintaa, profetiaa: ”Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt maailmaan!”
Juuri niin. Olemme luvattu maa. Poika on syntynyt. Toivottavasti kuitenkin älyää olla muuttamatta Kallioon, kunhan varttuu.
Vuoret siis järkkyivät ja kalliot avautuivat, kun uusi presidentillinen tähti syttyi loistamaan heti Pohjantähden viereen.
Samaan aikaan toisaalla Napoleonin mittainen mies johti joukkojaan urheasti ja edestä buuauksia pelkäämättä.
Juhana Vartiainen seisoi tanakkana ja topakkana, punaluoteja väistellen, Senaatintorin estradilla ainoana riistoväen edustajana koko metrikuusikymmensenttisellä olemuksellaan.
Mikä uljas näky, mikä rohkeus, mikä voima ja vimma. Uusi marski on syntynyt. Uraa!
Suursatraappi Sipilä piileskeli raukkamaisesti sadanpäämiestensä kanssa esikuntansa muurien suojassa ja luuli höynäyttäneensä yksinkertaisen sotamies Juhanan kuolemaan puolestaan raakalaismaisten punajoukkojen edessä.
Mutta Juhana osoittautui rohkeaksi mieheksi. Puolusti asemiaan paremmin kuin Sven Tuuva Koljonvirran sillalla. Puna-armeijan oli peräännyttävä Juhanan tykistökeskityksen alla. Myös heidän komentajansa, Li Andersson, luikki muoviämpäriin suojautuneena karkuun Vartiaisen murhaavaa faktakeskitystä.
Juhana seisoi lavalla järkkymättömänä kuin Pääsiäissaaren patsas ja puna-armeijan myrkkynuolet taittuivat hänen vakaumuksensa suojakilpeen kuin oljenkorret hukkuvan kädessä. Vellovat massat oli lannistettu. Taistelu voitettu.
Niinpä suuri Senaatintorin yhteenotto, jonka me riistäjä-lahtaripuolen edustajat luulimme jo etukäteen hävinneemme, kääntyi lopulta loistavaksi voitoksi. Kaikki yhden miehen, kenraali Juhana Vartiaisen, ansioista.
Ehdotan, että kohotamme kolmenkertaisen eläköönhuudon uudelle marskillemme, Juhanalle: Eläköön! Eläköön! Eläköön!
Ai niin, kohottakaamme sama huuto myös nykyisen ylipäällikkömme Saulin ja vaimonsa Jennin vastasyntyneelle Pojalle. Eläköön! Eläköön! Eläköön!
Jussi Juhani
[supsystic-social-sharing id='1']