Tästä pikku uutisesta on ollut turhan paljon keskustelua somessa: Isä ja poika hakkasivat pysäköinninvalvojan. Selvennän sen verran, että tapahtui Helsingissä ja myös perheenäiti oli kannustamassa miespuolisiaan.  Tietenkin. Tuo tietenkin siksi, että tietenkin Helsingissä.

Miksi sitten uutisesta on mielestäni keskusteltu turhan paljon? No, koska kyseessä on vain kahden kulttuurin tavanomainen yhteentörmäys, ei sen kummempaa. Mitäpä tuosta. Normikahinaa nykyisin.

Näin tulkitsen asian katsottuani kohtauksesta videon ja tutustuttuani asiasta saamiini taustatietoihin. Ei kai tuossa sen ihmeempää? Turha vouhottaa. Monikulttuurisuutta tyypillisimmillään ja sitähän me olemme halunneet. Tuolta se suurin piirtein näyttää.

Uskokaa tai älkää, mutta maailma toimii edelleen niin, että on kulttuureja, joissa pyritään noudattamaan jopa liikennesääntöjä ja sitten on sellaisia, joissa niiden valvojat piestään.  Joskus nämä kaksi törmäävät ja siinä kaikki.

Tämä oli siis puoleltani pelkkä ilmoitusasia. En ota lainkaan kantaa siihen kumpi kulttuuri on parempi. Itse uskoisin sopeutuvani molempiin, jos vielä jostakin syystä palaisin metsästä ihmisten ilmoille. Pidän palaamista kyllä epätodennäköisenä, koska en enää juuri tykkää itsekkäiden ja pinnallisten egojen mölinästä. Sitä paitsi täällä naputtaa vain tikka, ei pysäköinninvalvojat. Kulttuurisidonnaisuuttaan ei joudu testaamaan.

Me kylmien pohjoisten metsien asukit olemme jostakin syystä kehittäneet kulttuurin, missä laaditaan lakeja ihan sillä tarkoituksella, että niitä noudatetaan ja valvotaan. Liekö järkeä? Useimpien mielestä on, mutta onko kauan? Kulttuurit nimittäin kehittyvät. Omivat toisiltaan.

Joillakin lämpimimmillä seuduilla asiat ovat monimutkaisempia. Siellä lakeja kyllä laaditaan, mutta lähinnä huvikseen. Niitä ei oteta kovin vakavasti, eikä joka rikkeestä passaa viranomaisten tulla naputtamaan. Ei ainakaan ilman riittävän vahvaa tulivoimaa.

On jopa valtioita, joissa ei kymmeniin vuosiin ole saatu pystyyn edes hallitusta. Jänniä sellaiset. Silti niissä syntyvyys on monikertainen Suomeen verrattuna. Että luonnonlait siellä kyllä toimivat, vaikka ihmisten lait eivät toimisikaan. Eipä silti, en ole varma onko Suomikaan hyötynyt hallituksistaan. Ja seuraavasta, jos Antti Rinne sitä johtaa, ei hyödy ainakaan.

Katsoin kerran videon kulttuurien yhteentörmäyksestä, joka sattui Ruotsissa. Siinä ruotsalaisen kulttuurin edustajina toimi pari kilttiä poliisipartiota, joiden neljästä poliisista kaksi oli naisia. He edustivat sovittelevaa ja neuvottelevaa kulttuuria, joka naapurimaassa vallitsee. Kohde ei edustanut. Hän veti lättyyn vuorollaan kaikkia neljää ja käveli tiehensä.

Jos asia ei olisi ollut niin vakava, en olisi kyennyt pidättämään nauruani. En laita videota näkyviin, koska ei ole hinkua saada vihapuhe- vai mitä kiihotussakkoja ne ovat. Vaikka enhän minä itse siinä videolla esiinny. En edes osaa ruotsia, arabiasta puhumattakaan.  Mutta sellaisen levittäminenkin on riskialtista. Niin kuin totuuden välittäminen on tässä maassa aina ollut.

Sitä tulee ylivarovaiseksi ja lähtee metsän suojiin.

Vaikka ei sekään pelasta. Syntymäkuntani Rautavaara on pelkkää metsää. Myös taajama umpikorpea. Mutta niin vain eräs kylän vanhus sai taannoin käräjillä vihapuhesakon. Oli dementoitunut sen verran, että meni jakamaan somessa jonkin älykääpäviestin. Niin ymmärtämättömät usein tekevät.

Luuli kai, että vain tutut näkevät sen. Virhe. Isoveli valvoo myös pusikoita, joten rapsut tuli. Ja julkinen häpäisy. Sopivasti ennen kuolemaa. Että sillä tavoin se armo käy nykyisin oikeudesta. Kulttuuri kehittyy. Vaan mitäpä sitä haudassa maineella tekee. Ja lapsenlapset lienevät jo vaihtaneet sukunimensä.

Totta puhuakseni uutinen vanhuksen sakoista korpesi niin paljon, että toivoin myös oikeudenjäsenille jonkin sortin metsäreissua. Voisin ihan itse rakentaa pitkospuut, joita myöten ylittäisivät pahimmat suosilmäkkeet. Olen aika kömpelö puutöissä.

Jussi Juhani