[supsystic-social-sharing id='1']
Kirjoitin edellisessä blogissani Hesarin julkaisemasta kyselystä, josta kävi ilmi, että suomalaisista 67 prosenttia pitää kaksimielisiä vitsejä seksuaalisena häirintänä ja miehen hakeutumista tanssiessa vartalokosketukseen 53 prosenttia. Sain niskaani kikkelineuroottikkojen vastaiskun, eli kommenttikentällisen paskaa.
Kestän sen kuin mies. Tarkemmin: kuin pienikokoinen, otsakaljuuntunut, vanhahko mies.
Sillä ärsyttävistä blogiteksteistäni (joita on monta) saamassani negatiivisessa palautteessa lähes aina joku edistynyt ja yhteiskunnallisesti valveutunut kommentoija (yleensä nainen) mainitsee ikäni, sukupuoleni ja ulkonäköni. Eikä tykkää niistä lainkaan.
Ymmärrän heitä. En aina tykkää itsekään. Mutta kun en aio Tuomas Enbusken tapaan viettää vanhuuttani humalassa, niin pakko vain sietää sekä peilikuvansa, että ikänsä. Täytän 24.11. tänä vuonna 67 vuotta.
” Itse aion olla koko vanhuuteni kännissä. Ennen eräpäivääni aion tyynesti leijua alkoholi- ja opiaattihuuruisena hymyillen palvelutalon kahvilassa ”
Kirjoittaa Tuomas. Jota sivumennen sanoen suuresti ihailen. Pidän häntä Suomen toiseksi parhaana bloggaajana. Älyn terävyydessäkin pidän häntä valtakunnan kakkosena. Siinä hänet hakkaa vain Kari Enqwist, jota en ihaile, vaan suorastaan palvon.
Hieman kuitenkin ihmettelen, että kun ei ole enää kovin soveliasta mollata ihmistä sukupuolen, rodun, uskonnon tai muun sellaisen perusteella, niin iän perusteella näköjään kyllä.
Älkääkä vain kikkelineurootikot käsittäkö taas väärin. Ei minua vanhenemiseni harmita tippaakaan, vaan ihan aidosti vituttaa. Jos iän karttuminen ei toisi edelleen koko ajan lisää viisautta ja mielen tyyneyttä, niin ampuisin itseni. Ehkä teenkin sen, kunhan karttuminen lakkaa.
Mutta sitä ennen en aio vouhottaa valtakunnan auktorisoitujen vouhottajien mukana näissä poika/tyttö/mies/nainen –jutuissa, vaan uskon mieluummin vaikka lastenpsykiatri Jari Sinkkosta. Joka tietenkin on kikkelineurootikkojen mielestä väärässä, koska on vanha. Raskauttavana lisätodisteena se, että on lisäksi miesoletettu.
– Silloin, kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa tutkia, mikä hänestä on tulossa. Jo pieni lapsi näkee saunareissulla, että isällä on pippeli, mutta äidillä ei. Se ajattelu, että lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan pelkästään “lapseksi”, se on pöhkö, Sinkkonen vakuuttaa jutussa.
Sinkkonen on herrasmies. Hän ei sano, että tuollaisen keksijät ovat pöhköjä, vaan että ajatus on. Minä taas, joka en ole koskaan – hirmuisista pyrkimyksistäni huolimatta – tavoittanut edes herrasmieheyden alinta astetta, sanon suoraan:
Ne, jotka keksivät ehdottaa, ettei poikia enää kutsuttaisi pojiksi ja tyttöjä tytöiksi, eivät ole pelkästään pöhköjä, vaan edustavat sen äärimuotoa: pösilyyttä. Edes normaali logiikka ei pelastane heitä.
Ihmiskieli (ja mieli) ei nimittäin toimi niin, että mikäli laatikossa on kolmekymmentäkaksi pikimustaa palikkaa ja kolmekymmentäkolme vitivalkoista – ja joukossa yksi harmaa – niin kaikkia palikoita kutsuttaisiin harmaiksi tai ei minkään värisiksi. Se olisi pöhköä. Korjaan: pösilöä.
Lapsista suurin osa (edelleen) jakautuu – niin kuin on kai jo miljoona vuotta tehnyt – selkeästi pojiksi ja tytöiksi. Tai sellaisia termejä me olemme käyttäneet erottelemaan pimppi-ihmiset pippeli-ihmistä. Se on hieman epätarkkaa, myönnän, mutta milloin ihmiskieli ei olisi?
Muutama lapsista ei sitten ole kumpaakaan sukupuolta. So what? He, ne muutamat, tarvitsevat saman huomion, rakkauden ja huolenpidon tietenkin kuin enemmistökin. Mutta en ymmärrä, miksi heidän vuokseen pitäisi muuttaa käsitteitä, jotka ovat toimineet ihmiskunnan alusta saakka.
Kukaan ei ymmärrä taatusti väärin, eikä kenellekään tapahdu vahinkoa, vaikka edelleen kutsuisimme suurinta osaa lapsista pojiksi ja tytöiksi. Aikuisena sitten ihan itse ilmoittavat, mihin joukkoon kuuluvat. Ja me kaikki hyväksymme sen hyvillä mielin, vaikka joku vaihtaisi sukupuolileiriä tai sanoutuisi leireistä kokonaan irti.
En millään jaksa uskoa, että tasa-arvokysymyksissä (jotka ovat äärimmäisen tärkeitä) varsinainen ongelma olisi ihmisryhmien sukupuolistavassa nimittelyssä. Se, kuviteltu sukupuolirooliin pakottamien, taittaa olla lähinnä kikkelineuroottinen kysymys.
Jussi Juhani
[supsystic-social-sharing id='1']