En jaksa kontrollifriikkien valheita. Kameratolppaveljeskunta latelee niitä jo niin tottuneesti, ettei edes korvat enää heilu. Kun jotakin fuulaa toistaa toistamistaan, alkaa uskoa siihen itsekin. Niin on ilmeisesti käynyt liikenneturvallisuuskeskuksessa.
Mieletön tolppamäärä muka säästää vuodessa kymmeniä ihmisiä ylinopeuskuolemilta sielläkin, missä ennen tolppia ei kuollut ketään. Mukava kuulla, että tolpat pelastavat heitäkin, joita ei ole edes olemassa. Magic!
Seuraavaksi odotan tolpparatkaisua, joka palauttaa myös muinoin menehtyneet takaisin elävien kirjoihin. Hieman kuin variksenpelätin, joka on niin pelottava, että varikset palauttavat edellisvuoden marjat. Tolppa ON variksenpelätin. Sen huomaan jonon nykimisestä joka ainoalla Helsingin reissullani.
En hurjastele. Ajan olosuhteiden ja liikenteen mukaan. Joo, en aina rajoitusten. Mutta en halua olla yleiseen tapaan niin kiero mulkvisti, että hommaisin tolpista ilmoittavan ohjelman autooni. Siksipä silloin tällöin välähtää.
Olen tavallinen paljon ajava suomalainen, joka ei suostu uskomaan lievien ylinopeuksien hirmuiseen kuolemanvaaraan. En, vaikka jankuttaisitte siitä joka mediassa ja vielä huutaisitte korvaani. En enää usko muitakaan yleisesti hyväksyttyjä valheita, miksi siis tätäkään?
Uskon mieluummin liikennelääketieteen professori Timo Tervoa, tieteellisiä tutkimuksia ja tervettä järkeä. Tosin maanisille kamerajankuttajille ei voi lyödä sellaista tieteellistä todistusbumaskaa eteen, että ääni kellossa muuttuisi. Joten turha yritys Tervo. Jälleen kerran.
Ääni ei muutu, koska motiivi on kokonaan muu kuin liikenneturvallisuus. He kertovat melkein pelastavansa maailman lisäämällä tolppia ja sanovat niin, vaikka tietävät sen valheeksi. Oikeasti kyseessä on kontrollifriikkien kyttäämismaniasta ja valtion suunnattomasta ahneudesta.
Ja koko järkeä loukkaava ruljanssi onnistutaan ikävä kyllä siunaamaan suomalaisella luonteenlaadulla.
– Lähetämme vuodessa 550 000 sakkoa tai huomautusta. Jos joku väittää, että sillä ei ole merkitystä ajokäyttäytymiseen, niin minä en sitä usko, puolustelee liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein kameroiden hyödyllisyyttä Hesarin jutussa.
Olen samaa mieltä. Kyllä tuo vaikuttaa ajokäyttäytymiseen. Kukaan, jota vituttaa edessä nytkähtelevä jono ja ahneen ovelasti juuri rajoitusmerkin jälkeen sijoitetun kameran välähdys, ei voi ajaa normaalisti. Sitä ajaa rystyset valkeina ja kiroaa kaikki nytkyttelijät ja kamerasepät hornan tuuttiin.
Ihmeellisintä asiassa on, että suomalaiset näyttävät hyväksyvän kamerakyttäämisen ja varmaan jopa Pastersteinin toiveen, että sakkoraja pudotettaisiin koskemaan jo 4 km/h ylitystä. Seuraava esitys lienee sakko jo 0,1 km/h ylityksestä – ja riittääkö sekään? Sehän ON ylitys.
Mikä teitä vaivaa? Siis teitä miljoonan kameran puolustelijaa. Miksi ette vaadi autoilijoita huomattavasti useammin lääketesteihin, alkopuhalluksiin, mielenterveystutkimuksiin, näkötesteihin, harkintakykymittauksiin, uusinta-ajokokeisiin…
Liikennekuolemiin nimittäin vaikuttavat eniten juuri nuo luettelemani asiat, EIVÄT ylinopeudet.
Liikennekuolemista ylinopeus selittää vain vaivaiset 5 %! Sama kirjaimin: Viisi prosenttia, huutomerkki.
Ja sen kyttäämistä lukemattomilla luihusti sijoitetuilla kameroilla ja yli puolella miljoonalla sakkolapulla kannatatte. Mieletöntä. Patologista suorastaan.
Alan jo epäillä, että suomalaiset hyväksyvät kamerakyttäyksen vain siksi, koska toivovat sen vaikuttavan haitallisimmin heihin, joilla on tarve ja varaa liikkua paljon. Eli ihan tyypillistä härmäläistä pohjamuta-ajattelua.
Ja tietenkin moni haluaa mieluummin kameroita kuin esimerkiksi ajokyky- ja lääkevalvontaa. Popsiihan lähes miljoona suomalaista säännöllisesti jotain psyykeen vaikuttavia lääkkeitä. Monet tosi vahvoja – ja ajaa silti. Usein tokkurassa kuin pihlajanmarjatilhit.
Ja kun näin on, niin kerron iloksenne yhden tositapauksen:
Sain kerran Joutsan lähellä reilusti yli tonnin sakot. Ohituskaistalla. Kuiva kesäkeli, rajoitus sata. Ohittaessani ”kaahasin” tutkan mukaan jotain 125 km/h. Sakot tuli siis ihan aiheesta. Sitä en kiistä. Se hieman närästi, että prikulleen samalla nopeudella ohituskaistalla ajoi meitä kokonainen letka, mutta vain minut pysäytettiin.
Ja sekin hieman risoi, että vain muutama kilometri/tunti nosti sakon 115 euron rikesakosta kymmenkertaiseksi. Hyvät tulot nääs. No, niihinkin olen itse syyllinen.
Jäin piruuttani hieman kauemmaksi katsomaan ratsian etenemistä. Valaistuin.
Poliisit pysäyttivät vain ohituskaistaa paahtaneita. Ja heistäkin vain niitä, jotka ajoivat selvästi yli rikesakkorajan. Sitten huomasin jotain, mitä en olisi halunnut nähdä, mutta joka suomalaisen ahneuden ja mentaliteetin näkökulmasta on loogisinta.
Liikennevirta oli kova, joten sakotettavia tuli solkenaan. Heitä ajoi tasaisena virtana ohituskaistalla sitä noin 125 km/h hurjastelunopeutta, jota itsekin ajoin. Mutta se oli outoa, että kaikki pysäytetyt autot olivat enimmäkseen uudehkoja ja kalliita.
Vain sellaisetko ajavat hurjaa ylinopeutta? Ei. Vaan ainoastaan sellaisia kannattaa ruuhkassa pysäyttää. Voiton maksimointia nääs.
Kuljettajana on todennäköisesti suurituloinen ihminen. Yhdellä pysäytyksellä saa kasaan huomattavasti suuremman sakkosumman kuin pysäyttelemällä loppuun ajettuja koslia. Ei työttömän Toyota-kuskin tuloilla päiväsakot juuri ylitä rikesakkoa. Onneksi. Antaa hänen siis mennä. Pysäytä yksi öky-Audi – ja saat sakkotuloja yhtä paljon kuin kymmenestä 90-luvun Toyotasta. Fiksua. Ja niin suomalaista.
Jussi Juhani.
PS. Kun Neuvostoliitto vielä oli voimissaan, vierailin maassa useita kertoja omalla autolla. Sain aina tukun sakkoja. Miliisit pysäyttivät käytännössä kaikki länsiautot ja keksivät rikkeen, vaikka olisit ajanut kaikkien sääntöjen mukaan. Miksi? Tienasivat sillä.
[supsystic-social-sharing id='1']
