[supsystic-social-sharing id='1']

Silloin kun inkkaripäähinettä jäljittelevästä mauttomasta krääsästä tulee valtakunnallinen poru, jotakin on pahasti pielessä. Eli jotakin ON pielessä, koskapa siitä on niin mekkaloitu.

Ensin Miss Helsinki –ehdokkaat aiheuttivat joka paikassa häsläävän Martina Aitolehdonansiosta kohun “kulttuurisesta omimisesta” ja nyt vielä Ylen Sanna Ukkola antoi lisäpontta meuhkaajille pukeutumalla samanlaiseen hirvitykseen.

En jaksa. Kukaan järkevä ei.

Loukkaannutte toisten puolesta, laaditte twitteriin pilkkatestejä ja teette lehtijuttuja innoittuneena naurettavasta sulkahökötyksestä, joka muistuttaa lähinnä mielenvikaisen kaupunkiharakan epäonnistunutta pesää. Miten lapsellista, miten keskenkasvuista, miten jälkeenjäänyttä.

Ukkola taisi muuten päähineellään ottaa kantaa juuri tuohon nykykeskustelun keskenkasvuisuuteen. Eli siinä mielessä teki pöljyyden näkyväksi. Ihan hyvä pointti, mutta kannattiko? Lapsellisuus ei maasta ainakaan vähentynyt.

Mutta siitä inkkaripäähinettä feikkaavasta tekeleestä…

Ensinnäkin: Jos sellaisen änkeää elämää ymmärtämättömien missiehdokkaiden päähän vain ärsyttääkseen joitakin, on typerä.

Toiseksi: Vaikka änkeäminen kenties tapahtui (kuten Aitolehto väitti) ilman ärsyttämistarkoitusta, on se vähintään yhtä typerää. Mitä lisäarvoa tuollainen karnevaalihökötys muka tuo mihinkään? Yksikään missiehdokas ei näyttänyt se kutreillaan ainakaan yhtään kauniimmalta. Ideanikkari, joka moisen keksi, kärsinee luovuusanemiasta, ellei peräti aivonäiviöstä.

Kolmanneksi: Jos nostaa porun siitä, että kiinalaista rihkamaa muistuttavan inkkaripäähineen käyttö muka  loukkaa jotakin – ihan mitä tahansa – ei vielä elä aikuisten maailmassa.

Sen toki ymmärrän oikein hyvin. Monet eivät tässä maassa enää aikuistu lainkaan. Jäävät yksitoistavuotiaan tasolle. Ja ovat itse ainoita, jotka eivät sitä huomaa.

Ja mikäpä taho se taas tapansa mukaan toimi ensimmäisenä riidankylväjänä? Hesarin teiniangstiosasto, eli NYT-liite tietenkin.  Niin aina. Voi että oli taas edistyksellistä! Kyllä kaikki maailman alkuperäiskansat ja sorretut vähemmistöt ovat nyt kiitollisia. Me savolaisetkin olemme ihan kananlihalla.

Nyt-liitteen jutussa seisoo tanakasti:

” Kulttuurinen appropriaatio eli omiminen on ollut viime vuosien suuria kulttuurikeskusteluja Suomessa ja maailmalla.  ”

Höpö höpö. Eikä ole ollut. Siitä on keskusteltu lähinnä siellä Hesarin kulttuuritoimituksessa. Se ei ole koko maailma. Itse asiassa sitä voisi verrata ennemminkin maailman laitaan. Siihen, joka on lohkeamassa irti todellisesta maailmasta ihan ikiomalle kiertoradalleen.

Kuopion torin kulttuuripiireissä en muista kenenkään koskaan maininneen sanaparihirviötä ”kulttuurinen appropriaatio”.  Enkä kyllä muuallakaan, missä liikkuu tavallisia aikuisia ihmisiä. Työttömyydestä kyllä puhuvat, veroista, lastenhoidosta, toimeentulosta, sairauksistaan ja Pohjois-Korean ydinaseuhkailuistakin. Siis todellisuudesta.

Mistä ne keksivätkin noita ihme sanojaan, ja niille maailmaa uudelleen, mutta tyhmemmin, selittävät sisältönsä? Joku porukka jossakin varmaan tehtailee noita liukuhihnalta. Uskon, että vain tunteakseen olevansa yläpuolella.

Ai keiden?  No ensin niiden vähemmistöjen ja sitten meidän tavisten. Siis kaikkien rankassa todellisuudessa elävien aikuisten. Tosi-inkkareiden.

Muuten:
Sanna Ukkolan tulo Pressiklubin vetäjäksi ei ainakaan huonontanut ohjelmaa. Se oli jo aiemmin niin huono, ettei rimaa voi alittaa.  Ohjelman piti nimittäin alun perin kritisoida mediaa, joten odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Petyin.  Ruben Stillerin aikana se oli ehkä maailman vähiten mediakriittinen ohjelma.

Päinvastoin: Se alleviivasi joka ikisen vihervasemmistohömpötyksen, johon edellisen päivän lehdet olivat sortuneet. Se oli kuorolaulua keksittyjä vääryyksiä vastaan ja ”tavallisten Anteroiden”, eli suomalaisten, pilkkaamista. Ylimpänä kailotti juuri edellä mainittu teiniangstiääni.

Jussi Juhani

[supsystic-social-sharing id='1']