[supsystic-social-sharing id='1']

Minä alan tykätä Antti Rinteen tyylistä: Että pistetään haisemaan oikein kunnolla. Antaa palaa niin kauan kuin velkapiikki on auki ja vielä heilutaan hengissä. Demarisukupolvi ei säästä!

Olen samaa mieltä Antin kanssa. Tuhlataan kaikki nyt heti, kun vielä ehditään, sillä kovin pitkää huomista meille ei ole luvassa. Vanhoille kaakeille. Demareille ja minulle. Ikä painaa jo molempia. Demarien äänestäjien keski-ikä on puolueista ylivoimaisesti korkein. Jossakin se oli määritelty kohteliaasti ” hetkeksi ennen viimeistä henkäystä ”.

Joten kunnon maailmanlopun meininkiä sen olla pitää. Ennen lähtöä.

Kaikille kaikkea kivaa, on Antin motto. Hän haluaa, että lapsiperheet, työttömät, opiskelijat, työkyvyttömät, yksinhuoltajat, pätkätyöläiset, epätyypillisissä työsuhteissa olevat, sotiemme veteraanit, sairauslomalaiset, koiranomistajat, yhden lehmän taloudet ja mitä niitä demarien normilitaniaan kuuluvia onkaan… saisivat lisää etuja ja hynää. Ja tietenkin mahdollisimman paljon.

Rahaa nimittäin on. Antti tietää, että ahneet porvarit ovat taas lappaneet sitä maahan kuin marjahilloa.

Eikä siinä kaikki että Antti haluaa kaikille kivaa, hän haluaa myös lisää maahanmuuttajia. Paljon heitäkin, sillä kuten sanottu, hynää on. Olisi synti jättää maailma pelastamatta, kun se kerrankin on meille taloudellisesti mahdollista.

Lisäksi – ihan ekstrana – Antti aikoo lahjoittaa jokaiselle pieneläkeläiselle kokonaisen satasen joka ikinen kuukausi! Jiihaa! Joulupukki on siis sittenkin olemassa. En vain ikinä olisi uskonut, että hän on demari.

Mutta hieno juttu tuo ylimääräinen satku eläkeläisille. Kukapa sitä ei soisi lisäkivaa papoille ja mummoille? Varsinkin, jos on jo itsekin pappa tai mummo.  Minä olen.

Toki tämä – niin kuin muutkin Antin lupaukset – tulee maksamaan valtiolle monta monituista velkamiljardia lisää, mutta so what? Saitureiden kitinää, jos moisesta huolestuu. Ja nuorempien. Mutta ne nyt vänkäävät vastaan joka asiassa. Paitsi Li Andersson. Hän on nuori, mutta haluaisi jo tuhlata kuin Antti. Kuin viimeistä päivää.

Ja jos porvareiden hillot eivät riitä – niin kuin eivät taatusti riitä – Suomella on vielä luottoa. Että rillumarei vaan. Tämä sukupolvi ei säästä, eikä seuraaville jätetä mistä säästää.

Mutta mitä väliä silläkään? Me demari-ikäiset leijailemme suupielet rasvassa jo hiljalleen kohti olemattomuuden kirkkautta. Ja siellä, tuonelassa, ei velat paina eikä kitupiikkien kitinät vaivaa. Ja ellei ihan taivaaseen päädytäkään, vaan ihan vain turpeeseen, niin olen lähes varma, ettei jälkipolvien huuto läpäise kahden metrin maakerrosta.

Joten turvassa ollaan. Pian.

Ja muutenkin. Demarit ovat ammoin eläneistä, mutta väistymään joutuneista alkuihmisroduista ehkä se kaikkein viisain.

Esimerkiksi Antin vaalitaktiikka on yksinkertaisessa oveluudessaan pistämätön. Kun lupaa jokaiselle jotakin (paitsi niille parille porvarille) –  ja vielä eläkeläisillekin ekstrana satasen kuukaudessa – niin taatusti pääsee valtaan.

Nerokkaan yksinkertainen taktiikka tiivistettynä: Jos eivät muuten äänestä, niin osta heidät.

Vastaavaa käytti kokoomus Jyrki Kataisen johdolla. Lupasi Sari Sairaanhoitajan palkkaan hirmukorotuksen – ja voitti vaalit. Ja iloisesti se on velkarahalla rallatellen hoitunut sekin lupaus. Miksi ei siis Antinkin?

Mutta onhan tuossa vaaransakin. Ei se, että maan talous romahtaa – kukapa kuoleva siitä välittää – vaan se, että joku lupaa vielä enemmän.

Nyt olisikin sinisillä iskun paikka. Luvatkaa eläkeläisille laakista viisisatanen, niin menee Rinne hiljaiseksi.  Ette te sitä lupausta pysty pitämään, mutta väliäkö? Ei Anttikaan pysty pitämään omiaan.

Jussi Juhani

[supsystic-social-sharing id='1']