[supsystic-social-sharing id='1']

Kiva, että prosentit kauppojen kaljoissa nousee. Alan miehet ja naiset saavat halvemmalla känninsä ja säästähän se turhia vessareissujakin.

Jos vielä halvat viininlitkut ja laaduttomat kirkkaat tulisivat kauppoihin (niin kuin toivon), asia alkaisi olla kuten alkuperäiskansojen normaalissa evolutiivisessa kehityksessä kuuluukin: Juoppogeenien kantajat vähenevät sukupolvi toisensa jälkeen luonnollisen poistuman kautta.

Tilalle syntynee terveempiä sukupolvia, joilla on parempi viinapää.  Lopulta, ehkä jo 500 vuoden kuluttua, olemme ihan kuin ketkä tahansa eurooppalaiset: vain hiprakassa, emme kallonkutistamiskännissä.

Luin juuri Savon Sanomista (tuosta valtalehdistä ehdottomasti luotettavimmasta), että Kuopiossa mielenterveyttä mittaava indeksi on ylivoimaisesti maan korkein. Älkää tulkitko väärin päin. Tarkoittaa nimittäin sitä, että ainakin lievästi mielenvikkaesia on näillä seuduilla huomattavasti tavanomaista enemmän. En kiistä. Ja on tiedossa. Tuonen itsekin tuohon tilastoon pikkulisän.

Semmoista se on. Suomalaisuuden ytimessä. Huono pää jo valmiiksi.

Kun tietoon lisätään sekin fakta, että täällä päin myös sepelvaltimotautitilastot heiluvat maan kärkitasoilla, niin eipä siihen enää laimennettuja litkuja kaivata. Että hyvä vaan, jos prosentteja saa halvalla ja mahdollisimman helposti. Sillä tavoin väki vaihtuu mahdollisimman vikkelästi.

Entisenä juoppona tiedän, että ainoa kriteeri, jolla viini valitaan, on pitoisuusprosentit suhteessa liemen hintaan.  Maku, jos mikä, on sivuseikka. Sama pätee kaljaan. Mitä halvempi känni, sitä useammin sellaisen hankkii. Ja mitä useammin sen hankkii, sitä lyhempi elämä.

On vain filosofinen kysymys kannattaako näillä geeneillä kovin pitkää elämää tavoitellakaan. Että siinäkin mielessä on helppo yhtyä prosenttien korotuksen tarpeeseen.

Olen puoliksi vakavissani. Olen nimittäin lähes varma, että alkoholin sietokyky – tai sen puuttuminen – on pohjimmiltaan geneettinen juttu.

Seuduilla, joilla viinitarhat ovat kukoistaneet tuhansia vuosia, evoluutio on karsinut ajat sitten ne, joiden pää ei ainetta kestä. Itä-Suomen soilla taas viiniköynnös ei viihdy. Eikä täällä ole ollut riittävästi edes ohraa totutella olueenkaan.

Niinpä me, joiden geeneissä on taipumus vetää lärvit mahdollisimman usein, olemme säästyneet jotenkuten hengissä – koska se ”mahdollisimman usein” on kuitenkin ollut saatavuuden vuoksi aika harvoin. Eikä krapula tapa sepelvaltimotautistakaan ihan nuorena. Ehtii lisääntyä.

Mutta nyt hyväksytyt korkeammat prosentit ja mahdollisimman helppo saatavuus auttavat kyllä evoluutiota ihan mukavasti. Örveltäminen suomalaisten kansanhuvina kuihtuu friikkien hommaksi kuin kansantanhut. Hieman haikeaksihan tuo vetää. Osaan nimittäin molempia.

Jussi Juhani

[supsystic-social-sharing id='1']