..sillä saat sen, sanoo sananlasku. Tämä tarkoittaa, että ihminen joka vimmalla haluaa jotakin, ei aina ymmärrä halutessaan, mitä kaikkea mukana tulee, jos sattuu saamaan läpi kiivaasti haluamansa.

Joka ikinen syksy, kun joulu alkaa lähestyä, alkavat samat peijaiset koulujen joulujuhlasta. Vuosia sitten valitettiin syksystä toiseen, että joulujuhlasta pitää tehdä kaikille yhteinen kuusijuhla ja kaikki joulun kristillisyyteen viittaavat symbolit pitää poistaa, koska ne loukkaavat jotakuta tahoa.

Asiassa päädyttiin lopulta jonkinlaiseen kompromissiin, jolloin suurin osa lapsista osallistuisi ns. perinteiseen joulujuhlaan ja loput korvaavaan tilaisuuteen. Koska ainakaan isojen kaupunkien kouluissa ei ole enää urheilu- ja juhlasaleja, päättivät koulut järjestää juhlan läheisessä kirkossa.

Nyt sekään ei enää käy. Kirkko on väärä paikka.

Mikä on joulujuhla ilman jouluun kuuluvia traditioita ja symboleja? Mitä siinä juhlassa on tarkoitus tehdä? Minä en todellakaan keksi, sillä koko joulun vietto on kristillinen vanha perinne.

Jos yhteiskunnasta aletaan riisua oikein toden teolla pois kaikki kristillisyyden symbolit ja traditiot sekä juuret, niin silloin lähtee paljon muutakin kuin Enkeli taivaan ja joulukoristeet.

Ensinnäkin koulujen joululomat poistetaan ja joulusta tehdään tavallinen viikonloppu. Jokainen jakakoon lahjansa, jos niitä vielä joku uskaltaa toisilleen antaa, minä viikonpäivänä hyvänsä.

Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, jota kutsutaan sunnuntaiksi. Jossain vaiheessa pyhätyö oli syntiä, sillä myös ihmisen tuli levätä vaivoistaan. Siksi pyhätyöstä alettiin maksaa erillistä lisää, samoin sen aatosta eli lauantaista. Nyt, kun kristillisyydestä halutaan eroon, niin jokainen päivän olkoon tasa-arvoinen ja kukin määrittäköön itse viikonloppunsa päivät – mutta ilman lisiä. Ei ole mitään kompensoitavaa, kun ei ole Jumalaakaan ja Raamattu on satukirja. Eikä moisia lisiä tunneta muualla kuin kristityssä maailmanosassa. Siis tämäkin perinne voidaan hyvin poistaa uskonnollisena jäänteenä.

Kirkko aloitti satoja vuosia sitten köyhien ja vähäosaisten avustamisen. Sitä kutsuttiin ja kutsutaan edelleen diakoniatyöksi. Kun kunnat syntyivät ja kuntalaki saatiin voimaan, työ siirtyi sinne ja yhdessä alettiin kerätä veroja sitä työtä varten. Syntyi kunnallinen köyhäinapu ja sosiaalityö, jota nykyäänkin hoidetaan julkisin varoin.

Jos halutaan kristilliset perinteet juuria pois, niin lopetetaan kaikki sosiaaliturva, sillä se perustuu kristinuskoon. Ei tätäkään harrasta juuri muut kuin kristityt maat. Muualla kaikki perustuu työhön tai suvun hyväntahtoisuuteen. Kirkon työ nykyään on ylimääräistä ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa hyväntekeväisyyttä.

Suomalaisten lukutaidon alkulähde löytyy sekin kirkosta. Jokaisen suomalaisen piti käydä rippikoulu ja jotta sen läpäisi ja sai naimaluvun, piti osata lukea. Sääntö koski niin tyttöjä kuin poikia tasapuolisesti. Rippikoulussa on myös sittemmin kansakoululaitoksen juuret. Myös kouluun pääsivät ja myöhemmin oppivelvollisuuden myötä joutuivat niin tytöt kuin pojatkin yhtä lailla.

Kuten oikein hyvin tiedämme, lukutaito ja varsinkaan tyttöjen lukutaito eivät ole itsestäänselvyyksiä vielä 2010-luvun maailmassa.

Yhdenvertaisuuteen perustuvan tasa-arvoisen suomalaisen yhteiskunnan juuret lepäävät, eivät missään muualla kuin kristillisessä kirkossamme.

Siis vielä kerran: Mieti tarkkaan, mitä haluat, sillä saat sen.