Nykykeskustelussa imperialismi nähdään jonain menneenä pahana, joka liittyy maailmanvalloitukseen, itsekkyyteen ja loputtomaan ahneuteen ja josta päästää eroon, kun siirrytään uuteen uljaaseen aikaan. Globalismi sen sijaan kuvataan modernin ihmisen väistämättömänä kehityssuuntana, joka tekee meistä kaikista veljiä ja siskoja keskenään, lopettaa sodat ja tuo rauhan, poistaa epätasa-arvoisuuden sekä tarjoaa loputtoman hyvinvoinnin aivan kaikille.

Wikipedia määrittelee imperialismin seuraavasti:

"Imperialismin perinteisen ja kapeimman määritelmän mukaan imperialismina pidetään valtion pyrkimystä väkivaltaisesti laajentaa omaa aluetta tai vaikutusaluetta. Imperialismi voidaan määritellä myös suurvaltapolitiikaksi, jossa tavoitteena on mahdollisimman laaja vaikutusvalta maailmassa."

Globalisaatio sen sijaan on saman lähteen mukaan tätä:

"Monesti globalisaatiota tarkastellaan vain taloudellisena ilmiönä. Globalisaatio tosin voidaan ymmärtää myös kulttuurin, informaation, politiikan, ympäristön ja hallinnon tasolla, näiden globalisoitumisprosessina. Asiayhteydestä riippuen globalisaatio on siis joko ihmisten lähentymistä toisiaan kohti, markkinoiden lähentymistä toisiaan kohti tai jopa globaalia hallintoa. Joissain määrittelyissä globalisaatio-termi korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta. Globalisaatio käsittää siis lähes kaiken ihmisten välisen toiminnan."

Jos rohjetaan lukea edellä mainittuja kuvauksia peräkkäin ja vaihtaa termien imperialismi ja globalismi paikkaa, havaitaan, että kyseessä on sama ilmiö hieman eri tavoin kuvattuna. Ja jos puretaan tekstejä osiin, löydetään runsaasti lisää yhteneväisyyksiä, tosin sillä vivahteella, että jälkimmäinen on paljon laajempi ja totaalisempi kuin edellinen, joka on ollut pelkkää harjoittelua jälkimmäiseen verrattuna.

Globalismi on paljon raaempi ja kokonaisvaltaisempi kuin imperialismi ikinä. Sen tavoitteena on paitsi talouden ja politiikan laajentaminen yli rajojen myös lähdettä siteeraten kaiken inhimillisen toiminnan, ei pelkkää lähentymistä vaan yhtenäistymistä. Kun listataan sen tavoitteita – globaali hallinto, kansallisvaltioiden rajojen hämärtyminen, maailmankansalaisuus ja kaikentyyppisen toiminnan integraatio – herää kysymys, kuka määrittelee globalisaation suunnan ja päätepisteen? Mikä kaikki tiputetaan tai tippuu kyydistä ja millä perusteella, kenen päättämänä? Mikä on "globaali hallinto"? Voiko se olla demokratia? Kuka ja millä tavoin ”globaali hallinto” valitaan? Onko tulossa ”globaalit vaalit” ? Entä mitkä ovat ”globaalit vaalipiirit” ja kuka ne jakaa, missä ja mihin perustuen? Mikä on yhteinen kieli, sillä ”maailmankansalainen” tarvitsee sen yhteisen kielen tai ainakin se niin kutsuttu ”globaali hallinto”, sillä muuten käskyjä ja lakeja on vaikea ymmärtää, saati noudattaa? Mihin maailmankansalainen uskoo ja kuka tämän määrittää ja mihin perustuen? Millä ”maailmankansalaisuutta” valvotaan ja kuka valvoo?

Globalismi on ääriasentoon väännetty imperialismin ja totalitarismin yhdistelmä, joka on puettu nykyaikaiseen muotoon, koska myydäkseen minkä tahansa aatteen kansalle, sen pitää olla viestitty ja puettu sellaiseen muotoon, että sillä on yksinomaan positiivinen ja hyvää tarkoittava pohjavire, ja jossa tietoisesti jätetään kriittiset kysymykset esittämättä ja vastaukset niihin antamatta. Voidaan jopa tukita kyselijöiden ja epäilijöiden suut vaikkapa leimaamalla kyselijät tai kysymykset. Globalismi ja imperialismi ovat kaksoset, eivät identtiset, mutta kaksoset kumminkin.

Ihmetteleekö vielä joku, miten Aatu Saksassa tai isä Aurinkoinen Neuvostoliitossa saivat aikoinaan omat -isminsä myytyä kansalle? Aivan näillä samoilla spekseillä.