Flekasaaminen on uusi ruokatrendi, joka tarkoittaa sitä, että henkilö syö kasviksia, kalaa ja lihaa vuorotellen. Kierrätys tarkoittaa sitä, että emme säilö tavaraa kaappeihin, vaan annamme sen eteenpäin, mikäli emme sitä juuri sillä hetkellä tarvitse. Nämä molemmat trendit on ”myyty” uusina ja moderneina suuntauksina. Media toitottaa ja julkkikset kertovat, miten he kierrättävät ja fleksaavat. Touhotus on kovaa ja näkyvää trendien ympärillä.

Minun suvussani on sekä fleksattu että kierrätetty oikeastaan aina. Fleksaaminen aloitettiin viimeistään 1500-luvulla, kun esi-isät ja -äidit, anteeksi esihenkilöt, saapuivat kotipaikkakunnalle Savoon Hämeen härkäteitä ja alkoivat kaskeamaan metsämaita pelloiksi. Silloin, oletan, ensimmäiset kaskinauriit istutettiin maahan ja saatiin uutta ruokaa kalan, ja riistan oheen, metsämarjoja ja – sieniä unohtamatta. Alettiin fleksata.

Minun lapsuudessani koko ruokahuolto oli fleksausta. Aika harvoin meillä syötiin punaista lihaa, toki joskus, yleensä syksyllä ja talvella, pataruokien muodossa. Kalaa syötiin myös aina kun sitä onnistuttiin pyytämään lähijärvestä. Ja niitä kasvispäiviä oli runsaasti. Oli kesäkeittoa, kaalikeittoa, perunakeittoa, kasviskeittoa, kaalilaatikkoa, perunalaatikkoa, makaronilaatikkoa (ilman lihaa), uuniperunoita sienisalaatin kanssa, raasteita, salaatteja, kaalipiirasta, sienipiirasta, ohra-, ruis-, kaura- ja riisipuuroa, ruis- ja vaaleaa leipää. Jälkiruokina oli marjoja sadassa eri variaatiossa.

Kierrätetty on vielä tätäkin ennen. Olen varma siitä, että suvussani jo ennen 1500-lukua kaikki vaatteet ja hyötytarvikkeet kierrätettiin seuraaville sukupolville.

Olen kulkenut lapsuuteni isosiskoiltani kierrätetyissä vaatteissa, joita äiti hieman muodisti ja korjaili. Paikkoja löytyi polvista ja persuksista, mutta se ei menoa haitannut.

Olen nukkunut lapsuuteni pellavalakanoissa, jotka oli kangaspuilla kutonut isoisäni äiti Amalia. Pellava lakanoihin oli kasvatettu itse ja siitä sitten valmistettu langat ja loimet. Neljän sukupolven ajan kestivät nämä lakanat.

Myös isoäitini kutoi vuorostaan taloon lakanoita niin ikään pellavasta. Samoin äitini, joka kutoi meille lapsille pellavaiset keittiöpyyhkeet muistoksi. Tuolloin oli jo puuvilla syrjäyttänyt kotimaisen pellavan.

Musta rekipeittomme oli kudottu lampaanvilloista kehrätystä langasta kankaaksi. ommeltu peitoksi ja koristeltu värjätyillä langoilla kauniisti kirjoen. Senkin oli joku esi-äideistäni valmistanut.

Kaikki alusta loppuun oli niin sanottua omaa lähituotantoa ja käsityötä.

Fleksaaminen ja kierrättämien ovat todistetusti jo ikivanhoja toimintamalleja, vain termit ja koko touhuun liittyvä lapsenomainen innostus ovat uutta.

Juurettomille ja historiattomille ihmisille voidaan syöttää mitä tahansa jo moneen kertaan koettua uppouutena ja hienona. Fleksaaminen ja kierrättäminen ovat sinällään hyödyllisiä, mutta jos meille aletaan syöttää ilman kritiikkiä uudelleen ja uudessa kuosissa vanhoja ja haitallisia ideologioita ja aatteita, kuten esimerkiksi viime vuosisadan totalitaristiset aatteet olivat, olemme pian pulassa.