Cityvihreiden luontosuhde on hellyttävä.
Pari vuotta sitten joltakin kanavalta tuli hengästyttävä uutinen: Jo lyhytaikainenkin luonnossa oleskelu vähentää stressiä. Jutussa kerrottiin tutkimuksesta, jossa helsinkiläisiä vietiin metsään ja siellä heidän aivoaaltojaan mitattiin tieteellisillä instrumenteilla.
Uutisklipissä näkyi, kuinka tutkittavat istuivat metsässä vieri vieressä muovituoleilla ja heidän takanaan hyvin hoidetut lehmukset viheriöivät kauniisti. Jossakin puussa roikkui pätkä serpentiiniä vappujuhlien jäljiltä.
Tutkija selitti innoissaan kuinka tällainen syvä luonnonrauha muuttaa aivoaaltoja lähes välittömästi. En muista millaiseksi ne muuttuivat. Ilmeisesti himmenivät olemattomiin.
Klipin kuvaaja tosin oli hieman huolimaton. Ruudun oikeassa laidassa, pensaikon takana, näkyi pyörätie. Haastattelun aikana pari kypäräpäistä luontoretkeilijää hurahtikin ohi hirmu vauhdilla. Nauroin niin, että pidätyskykyni oli koetuksella.
Muutama kuukausi edellisen luontokohtauksen jälkeen Helsingissä liikkui susi. Otuksesta julkaistiin runsaasti videoita ja pääkaupunkiseudun petotutkijat vahvistivat eläimen juuri sudeksi. Jopa silloinen pääministeri Juha Sipilä oli törmätä elikkoon. Pelastui vain täpärästi. Siis Sipilä.
No, kului hieman aikaa ja susikuvat sattuivat erään Savosta Keravalle muuttaneen ihmisen silmiin:
- Meijjän koera! ilahtui hän. Se oli ollut karkuteillä jo jonkin aikaa.
Viimeisimpänä luontohuolena on ilmennyt parkkipaikkojen vaikutus helsinkiläisten luontokokemukseen. Ne haittaavat metsään pääsemistä. Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela nosti oheisessa tviitissään esiin tämän tärkeän ja pelottavan asian:
” Parkkipaikka on yksi yleisimmistä tavoista käyttää tilaa ihan tajuttoman epätehokkaasti.
Hyötyä tulee muutamille autoilijoille, jotka eivät tyypillisesti maksa markkinahintaa pysäköinnistä.
Haittaa tulee niille tuhansille ihmisille, jotka eivät pääse enää puistoon/metsään. ”
Olen niin samaa mieltä. Markettien ja toimistojen edustoille rakennetut parkkipaikat estävät tehokkaasti, jopa täydellisesti, pääsyn ympäröivään luontoon. Kuka niiden poikki uskaltaa kulkea?
Tarvitaan kaupunkiluonto-oppaita. He opastavat ihmisiä kulkemaan turvallisia ja hyvin merkittyjä reittejä seuraten parkkipaikkojen läpi niiden takana sijaitsevaan villiin luontoon. Uskon, että ilmastonmuutoksen kiihtyessä tarvitaan lisäksi erityisiä parkkialueille suunniteltuja pitkospuita. Niitä pitkin voi sipsutella kuivin jaloin tarkkailemaan naakkoja.
Toisaalta parkkipaikat vaikeuttavat luontokokemusta myös maaseudulla. Tosin siellä ennen kaikkea niiden puute. Oheinen video havainnollistaa asian. Ajelen siinä vanhalla nelivetoavolavallani Itä-Karttulan metsässä. Katselen pysäköintiruutua. Ei löytynyt.
Jussi Juhani