Delfiinit ovat kivoja. Niiden ilme varsinkin. Hymyilevät auvoisasti kuin viiniä lipittänyt piispa. Ja älykkäitäkin ovat. Veikkaisin, että niiden älykkyysosamäärä riittäisi aivan hyvin mihin kirkolliseen virkaan tahansa. Mutta kun emme ymmärrä niiden puhetta, niin emme tiedä halusivatko ne Kreikkaan polskimaan, vai olisiko ollut kivempaa Tampereella. Jotenkin kyllä tuntuu että Kreikkaan. Ainakin jos itse olisin delfiini, ilmoittaisin että valoon ja lämpöön, mutta samoilla sosiaalieduilla: 5000 €/päivä. (linkki)

Sivumennen: Samoihin aikoihin kun delfiinien siirrosta kohisi koko ansiokas suomalainen laatumediakenttä, Kuopiosta siirrettiin taas muutama mummo vastoin tahtoaan Karttulaan kituuttamaan viimeiset elonpäivänsä. Ja joensuulaiset kai edelleen siirtelevät mummojansa Polvijärvelle tai jonnekin huitsin nevadaan, mutta eivät tietääkseni Kreikkaan.

Palatakseni asiaan: Meillä on kummallinen suhtautuminen eläimiin. Jos olisin sivistyneempi sanoisin, että peräti infantiili (lapsenomainen). Tykkäämme eläimistä, jotka muistuttavat meitä itseämme ja varsinkin lapsiamme. Inhimillistämme ne. Pehmoiset, pyöreäkasvoiset ja veikeät eläimet ovat suosiossamme, kolhot ja rumat elukat eivät. En muista, että missään olisi kampanjoitu aavikolla riutuvien kamelivanhusten puolesta, mutta ”kuumuudessa ja kurjuudessa läähättävien” söpöjen irtokoirien puolesta kyllä.

Yhteen aikaan jotkut raahasivat joukoittain kulkukoiria Espanjasta Suomeen. Satuin pari kerta samalle lennolle, jossa innokkaat eläinystävätyttöset raijasivat häkitettyjä eläinparkoja koneen rahtiruumaan. Tuli vain mieleen, että ihanko oikeasti koirat haluavat Espanjan lämmöstä, valosta ja vapaudesta Pieksämäelle? Ei niiltä kukaan kysynyt mielipidettä, joku vain ”tiesi” mikä niille on parasta. Kaikki Pieksämäellä käyneet taas tietävät, ettei sinne joutuminen ole välttämättä pelastumista.

Kun kuulen lauseen ”tämä on eläimen parhaaksi” poistan varmistimen. Milloin ihminen on muka alkanut lukea eläinten ajatuksia? Väittelin kerran (lähinnä pelleillessäni), jonkin eläinsuojelujärjestön sivuilla uroskoirien kastraatiosta. Vastustin sellaista brutalismia. Siinähän eläimeltä poistetaan ihmisen päätöksellä kivekset. Kysyin palstan miespuolisilta: Kuka olisi valmis? Siis menemään itse vastaavaan toimenpiteeseen. Yksikään ei ilmoittautunut. Tein jatkokysymyksen: Entäpä jos vietäisiin? Haukkuivat minua natsiksi.

Jos koira, kissa tai hevonen on meidän makuumme liian vilkas, aggressiivinen, väärää sukupuolta tai sotkee paikkoja, salvamme sen. Salvaminen on kansanomainen vastine kastraatio-sanalle. Muovaamme eläinkirurgin veitsellä eläimestä mieleisemme: lauhkean, sisäsiistin… ihmisen odotuksia vastaavan. Että semmosta eläinrakkautta…

Sanoivat, ettei eläin kärsi toimenpiteestä – ainakaan jälkeenpäin. Sen kyllä alan jo ikäni vuoksi uskoa. Parittelu ihmislajin keskuudessakin on yliarvostettua. Nautinto on lyhytaikainen ja asento naurettava.

Jos eläimet eivät alun perin vastaa kauneusihanteitamme, teemme niistä sellaisia. Sanomme sitä rodunjalostukseksi. Eli siksi mikä ihmisestä puhuttaessa on ehdottomasti kiellettyä. Teemme niin, vaikka toisaalta inhimillistämme ne – kutsumme jopa ”häneksi”. Olemme onnistuneet eläinrotujen manipuloinnissa: Meillä on jo käsilaukkuun sopivia koiria ja veikeitä miniporsaita. Odottelen vain milloin joku tuunaa itselleen minibiisonin.

Kaikki tykkäävät pandoista. Minä en hirveästi. Ovat mielestäni rumia möllyköitä. Kuin huonosti muovattuja lumiukkoja. Toki kannatan niiden suojelemista, koska ovat niin uhanalaisia. Ja koska kannatan niiden suojelemista, en kannata niiden kaupallista tirkistelyä. Jos suunnitelma toteutuu ja pandoja raahataan Ähtäriin (linkki), niin kierrän kyseisen sirkuseläinpaikkakunnan entistä visummin. Menen vaikka Visulahteen ihastelemaan muovisia dinosauruksia. Ne ovat ihmisen luomuksia, pandat taas konstruoi luonto. Luonnossa ei esiinny häkkejä, joiden ympärille ihmisapinat kerääntyisivät syömään popcornia.

Vastustanko siis eläinten hyödyntämistä ihmisen hyväksi? En. Kerron vain miten asiat ovat. Ja miten naurettavilta kaikki selitykset totuuden näkökulmasta aina kuulostavat. Ihminen on ainoa eläin, joka osaa valehdella ja selittää kaiken parhain päin – ja vielä uskoo sen itsekin.

Lihansyöntiäkään en vastusta. Ihan vain siksi, koska olen esi-isieni jälkeläinen. He katsoivat viisaaksi kasvattaa aivojaan liharuualla. Rehuilla kasvaa vain vatsa ja sitä paitsi ne pierettää. Delfiinitkin syövät lihaa. Kala on lihaa. Kreikassa kalaa on huomattavasti helpommin saatavilla kuin Tampereella. Siellä on meri vieressä, Tampereella vain Näsijärvi. Jos se ei ole jäässä, niin todennäköisesti siellä on kalastuskielto. Osan tamperelaisista voisi aivan hyvin pakkosiirtää Pieksämäelle.

Jussi Juhani

1. Jenni Haukio sanoi Seura-lehdessä, että delfiinien kiinniotto ja vangitseminen suomalaiseen kala-altaaseen oli jo alunperinkin ”silmitön epäoikeudenmukaisuus”. Olen samaa mieltä. Kreikassa niillä on mahdollisuus saada edes hieman oikeuttaan (merituulen tuoksua ja aurinkoa) takaisin. Käykää suomalaiset katsomassa niitä siellä, mutta älkää tuoko kulkukoiria mukananne.