Puolitoista vuotta sitten 22.4.2015 kirjoitin FB-seinälleni näin:

” Tänään minulle esitettiin kinkkisin pyyntö ikinä.
Eräs vuosia sitten onnettomuudessa neliraajahalvautunut tuttavani, keski-ikäinen mies, otti yhteyttä. Hänellä olisi edessään pahimmassa tapauksessa vielä kymmeniä vuosia tuskaista elämää ilman minkäänlaista toipumisen mahdollisuutta. Vain toinen käsi hieman toimii, mutta kipu kyllä säteilee vioittuneesta selästä tietoisuuteen joka hetki. Vain vahva lääkitys tuo hetken tauon, mutta samalla turruttaa ajattelun niin sumeaksi, ettei kykene edes lukemaan.
Pyysi, että maksaisin hänelle matkan Sveitsiin kuolinapuklinikalle. Pyysi siis kustantamaan itselleen eutanasian, koska ei kykene edes itsemurhaan. Pyysi sitä minulta, koska olen hänen vähistä tuttavistaan ainoa, jolle sellainen olisi taloudellisesti mahdollista. Kuoleminen Sveitsissä on kallista.
Lupasin harkita. Ehkä oudoin tilanne mihin olen joutunut. Pysäytti. ”

Ehkä joku sivujani seurannut vielä muistaa tuon. Piilotin tekstin aika pian aikajanaltani, koska sitä ryhdyttiin jakamaan, enkä silloin ollut varma onko se soveliasta. Hän, tuo tuttavani, esitti siis sydäntäsärkevän pyynnön. Harkitsin lopulta vain hetken ja lupauduin maksamaan, koska minulla oli siihen mahdollisuus. Koin sen velvollisuudekseni ihmisenä. Siinä ei ole mitään erityisen hyvää tai jaloa, se on vain rahaa.

Ensin näytti, ettei tuo viimeinen matka Sveitsiin tule toteutumaan. Hän ei saanut tarvitsemiaan lausuntoja suomalaisilta lääkäreiltä. Kirjoitin silloin sydämistyneenä blogin: Antakaa hänen kuolla

Nyt voin ilmoittaa, että hän pääsi ikuiseen lepoon eilen iltapäivällä Sveitsissä. Läsnä olleiden omaisten mukaan hyvin rauhallisesti ja kauniisti. Ei missään vaiheessa epäröinyt päätöstään hetkeäkään. Viimeiseksi ateriakseen oli halunnut lähigrillistä kebab-annoksen ja oluttuopin.

Vuosien turha kärsimys on vihdoin päättynyt. Kiitos Sveitsin edistyksellisen ja armeliaan lainsäädännön. Suomessa elämme noissa asioissa vielä lähes keskiaikaa. Olen menettänyt toivoni tämän maan suhteen muissakin järkevissä ja inhimillisissä päätöksissä, joten en usko muutosta tähänkään.

Olen kiitollinen, että sain osaltani olla mukana auttamassa.

Jussi Juhani

PS. Klinikka on Dignitas. Kotisivut tästä linkistä.
(En aio enää auttaa ketään vastaavassa pyynnössä. Älkää siis ottako yhteyttä. On muiden vuoro.)