Kun ensimmäisen kerran kuulin hallituksen aikeista jakaa ilmaista rahaa Business Finlandin kautta, sanoin vaimolle: Euro saa pian kyytiä Suomenniemellä, alkaa hemmetinmoinen hulabaloo. Ja niinhän se alkoi. Sirkus. Ja verorahaa palaa kuin ruplia Stalinin iltanuotiossa.
En haluaisi näinä kriittisinä aikoina olla epäkunnioittava, mutta pakko on taas möläyttää totuus, muut jättävät sen kuitenkin tahdikkuussyistä sanomatta: Meillä on hallitus, jonka ymmärrys liike-elämästä liikkuu naurettavan ja säälittävän välimaastossa.
Sellainen ymmärrys ei yksinkertaisesti kuulu vasemmistolaisuuteen – eikä juuri tukiaisilla elävään keskustalaisuuteenkaan. Olen sanonut sen ennen ja sanon taas: Vihervasemmistolaisissa piireissä liiketaloudellinen osaaminen rajoittuu muiden keräämien rahojen jakamiseen. Jakamisessa heillä on musta vyö.
Ymmärrystä hynän ansaitsemismekanismeista - ja varsinkaan sen psykologisista ulottuvuuksista - ei löydy edes saman ajatusmaailman jakavilta professoreilta. Vasemmistolainen taloustieteilijä on yhtä turha kuin persilja hernekeitossa. Koristeena menee, mutta ei sillä juuri suoli mourua.
Niissä piireissä liike-elämäntietämys on jo anatomisestikin mahdotonta. Jos ajattelee aidosti samoin kuin he, niin aivojensa riisto-osastoa ei vain voi käyttää. Se lukittuu antamismoodiin tai sitten sitä osastoa ei ollut alun perinkään – ja juuri se johtanee kyseiseen maailmankatsomukseen. Yhtä osastoa vajaat aivot.
En sano, että se tekee ihmisestä huonomman. Päinvastoin. Joskus se tekee jopa paremman. Empaattisemman. Kiltimmän. Herkemmän … mitä vielä … hyväuskoisemman ainakin.
Myönnän, että onhan toki jalompaa jakaa kuin riistää. En ainakaan halveksi sellaista mentaliteettia. Myönnän kernaasti senkin, ettei ole ollenkaan huono valinta, jos tuntee kutsumusta olla aina vain antamispuolella ja jättää vaivalloiset hynänkeruuhommelit muille.
Mutta huono puoli siinä on se, ettei niin isoa kukkaroa olekaan jota ei saisi jakamalla tyhjennettyä. Ja jos ei myöhemmin löydy riittävän röyhkeitä kerääjiä, niin tyhjänä pysyy kuin eunukin lahje.
Bisnes on tässä maailmanjärjestyksessä tarpeellista, mutta se ei ole kaunista tai ylevää. Pohjimmiltaan se on riistoa, keplottelua, valehtelua, petosta, ahneutta...
Ja sinä siellä reilun kaupan puodissa - älä kiihdy! On se. Äläkä minulle suutu. Syytä evoluutiota. Se on luonnut meihin sellaiset taipumukset. Siis meihin, joiden aivoissa on se osasto myös moisille rumille asioille - ja aika monella on.
Mutta sinä, jonka aivot ovat umpirehelliset, kiltit ja lapsenomaiset, pysyttele mahdollisimman kaukana bisneksistä! Mene vaikka takaisin sinne joogaan tai ryhdy kasvattamaan osterivinokkaita. Ne kasvavat itsestään. Ei tarvitse riistäjän kieroja ominaisuuksia. Kerran viikossa osaa vettä lorauttaa rihmaston päälle hempeinkin haikailija.
Olen riistäjä. Jos välillä asiakaspalautteeseen on uskominen, niin pahimmasta päästä. Joten katson olevani pätevä hieman paljastamaan yrityselämän ajatusmaailmaa osterivinokkaan kasvattajille.
Paljastus nro 1.
Jos jokin yritys leuhkii arvoillaan, älä vain usko!
Sellainen puhe on valehteluakin katalampaa. Se on jopa niin katalaa, että näinkin paatunutta ja mustasydämistä yrittäjää kuin minä puistattaa joka kerran, kun kuulen jonkin firman mainostavan eettisiä arvojaan. Viimeistään siitä tiedän, että firmaa johtaa psykopaatti.
Arvoilla kehuminen bisneksen yhteydessä on tarkoitushakuista kusetusta. Luihua myynnin edistämistä. Niin paksua moraalipuppua, että uskon pirunkin itkevän moista läyryämistä kuunnellessaan. Firmalla on vain yksi arvo: Tuottaa omistajilleen hynää. Piste. Firma, joka sen arvon unohtaa, on protestilistalla ennen kuin ehdit kissaa sanoa.
Paljastus nro 2.
Niin hölmöä yrittäjää ei olekaan, ettei ottaisi vastaan ilmaista rahaa, jos sitä on tarjolla.
Ja nyt hallituksen tytöt hätäpäissään sitä lupasivat. Se lupaus oli ehkä hyväuskoisin, jonka olen kuuteenkymmeneen vuoteen kuullut. Jo muutaman tunnin kuluttua avoimen piikin aukaisemisesta Business Finlandin palvelimet ruuhkautuivat hakemuksista. Eikä sitä hakeneet vain ne, jotka tarvitsevat, vaan ihan hanakimmin ne, jotka eivät. Jälkimmäisillä on konsultit, ensimmäisillä ei.
Se oli täysin ennalta-arvattavaa. Jos joku ei sitä arvannut, häneltä puuttuu aivoista juuri se osasto, josta aiemmin mainitsin.
Hakuryntäys oli kuitenkin täysin liike-elämän moraalisääntöjen mukaista. Siinä ei ole mitään väärää eikä kyllä oikeaakaan. Se vain toimii niin.
Jos rahaa jaetaan, sitä haluaa kaikki. Vika ei ole hakijoissa. Jos syyllistä halutaan etsiä, niin kyllä se tässä tapauksessa lankeaa kokonaisuudessaan pussinnyörien avaajille. Tai ehkä on parempi, jos ei langeta sitä kenellekään. Ollaan armollisia ja todetaan, että liialliseksi paisunut koronapaniikki teki tepposet meille kaikille.
Jälkikäteen monien rahaa saaneiden moraalia on ollut arvostelemassa muun muassa niiden yritysten edustajia, jotka kehuvat niillä ylevillä arvoillaan. Tosiasiassa juuri heidän omat firmansa täyttivät hakemuksensa ennen kuin uutistenlukija sai asiasta kertovan lauseen loppuun.
Jussi Juhani