Jotenkin en saa itseäni hirveästi kiihottumaan Husun rasismivalehtelusta. On jo niin maan tapa. Mutta menköön, pakkohan tuollaisesta on jotain väkertää. Luulevat muuten, etten enää jaksa, tai ei seiso, tai jotain.

Määrätyt tyypit - varsinkin pääkaupunkiseudulla – näkevät mielikuvitusrasismia vähän kaikkialla.

Ovat nähneet jo parikymmentä vuotta. Raportoivat siitä säännöllisesti toisilleen kuin ufotutkijat omista havainnoistaan. Media tarttuu näihin etiäistarinoihin aina silloin, kun laskee, että saa sillä lukijoita. Eli rahaa. Ja niin valhe leviää.

Niin kauan kuin keskustelua rasismista on Suomessa käyty, konnia ovat aina olleet kantasuomalaiset heterot persvakomiehet. Ne, jotka eivät osaa kuulemma edes kirjoittaa sanaa isänmaallinen oikein ja jotka eivät älyä olla kiitollisia Fazerille ja Gutzeitille.

Outoa, että jotkut tässä maassa vihaavat niin paljon isiään, setiään, enojaan ja tavallisia naapurin äijiä, että keksivät heille ominaisuuksia, joita normaalisti esiintyy vain heikkolahjaisilla psykopaateilla.

Se vaatisi jo oman psykologisen pohdintansa, johon en tällä kertaa lähde.

Mutta se rasistisesti öyhöttävä persvakomies. Sellainen fiktiivinen hahmohan se varmaan istui Husunkin kyydissä. Todennäköisesti vieläpä oikein iso ja vaarallinen köriläsyksilö.

Husu sitten fiktiivisen sankarillisesti heitti tämän mielikuvitusolennon tienposkeen. Joka, se tienposkikin, on toistaiseksi manifestoitumatta millekään kartalla oikeasti sijaitsevalle paikalle.

Rasistin ulosheitto -twiitin jälkeen Hususta tuli kuitenkin hetkeksi kaikkien yltiösuvaitsevaisten Superhusu. Uuden ajan teräsmies, joka näyttää öyhöttäjille, että persvaot piiloon ja suut soukemmalle, muuten kyyti on kylmää.

Ja olihan se. Husulle.

Mutta ei tuosta sen kummempaa seuraa. Etiäisiin perustuva rasismin vastainen öyhötys ei lopu. Jotkut tarvitsevat sitä. Sillä saa helposti hyvän ihmisen statuksen ja muutamat jopa rahaa. Mediaväki ainakin.

Niin kauan kuin tätä outoa vihapuhetta heteroita kantasuomalaisia persvakomiehiä vastaan on käyty, ilma on aiemminkin ollut sakeanaan liioittelua, valhetta ja panettelua. Sen on pakko olla. Ilman valheita sellainen keskustelu kuivuisi kokoon.

Niitä oikeita kurkunleikkaajarasisteja kun ei tässä maassa yksinkertaisesti ole. Ellei ISIS-tyyppejä ja paria uusnatsi-idioottia lasketa mukaan.

On vain juroja, vähäpuheisia miehiä, jotka leikkaavat kurkun sijaan nurmikkonne. Ja pelastavat sähköautonne tien varrelta töpseliin, kun toiviomatkanne kohti parempaa maailmaa hyytyy suomalaiseen nietokseen.

Toki huudattavat joskus aamuyöllä lehtipuhallintaan kuin helvetinkonetta, mutta sitäkin vain riistäjätyönantajansa käskystä ja saadakseen jälkikasvulleen leipää.

Joten rakkaat piiperöt, kun paskotte taas pyttynne tukkoon, niin juuri se suomalaisen rasistin perikuva saapuu pelastamaan teidät ahdingostanne. Rassaa röörin auki, katselee lattiaan ja pyytelee anteeksi kurajälkiään.

Joten samassa lattiaankatselun hengessä hyväksyn Husun jo esittämän anteeksipyynnön ja toivon, että kaikki muutkin loukatut suomalaiset persvakomiehet sen hyväksyisivät. Me olemme sydämeltämme lempeää sorttia.  Emme vaadi kostoa. Vain hitusen kunnioitusta.

Jussi Juhani