Joskus oivallus syttyy oudossa yhteydessä. Katsokaapa Dohan MM-kisoja ja miettikää samalla Suomen alhaista syntyvyyttä. Niillä on yhteys, ette vain heti hoksaa. Minä hoksasin.

Millainen on ollut suomalaisurheilijoiden menestys kansainvälisissä arvokisoissa viime vuosina? Aivan. Umpisurkea. Jääkiekkoa ei lasketa. Sitä harrastetaan vain maissa, joissa on poroja.

Toista oli ennen. Vielä muutama vuosikymmen sitten suomalaisurheilijat kantoivat mitaleja selät vääränä melkein mistä tahansa kisasta. Niiltä ajoilta on peräisin ikäluokkani motto: Tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto.

Miettikääpä sitten millä tavoin lapset nykyisin harrastavat urheilua. Joo. Äitiensä kanssa. Äidit vievät juniorit harjoituksiin ja vahtivat siellä haukan lailla, ettei vain tule pipi tai pahamieli. Raijaavat sitten treenin jälkeen lapsosen Mäkkärin kautta kotiin, pyyhittyään ensin perillisen suupielet pehmopaperilla.

Väärin arvasitte. Vika menestymättömyyteen ei ole Mäkkärin eikä edes pehmopaperin, vaan sen virheellisen käsityksen, että ihmisestä tulee voittaja - tai ylipäätään mitään - hyysäämällä. Sillä tavoin ei tule edes kunnon luusereita, vaan jotain keskenjääneitä ihme ketkaleita, jotka elävät elämänsä vaatimalla ja valittamalla.

Ja juuri siinä on huonon kisamenestyksen ja alhaisen syntyvyyden yhtymäkohta: kesken jäänyt aikuistuminen. Ei teinipissiksen mentaliteetilla voiteta kisoja eikä varsinkaan uskalleta ottaa vastuuta lapsista. Puuttuu tahto, tarmo ja uskallus. Mutta näitä löytyy: kitinä, mukavuudenhalu ja biletys.

Olen vakavasti sitä mieltä, että nykyisin murrosikä jatkuu liian kauan. Nelikymppiseksi. Ihmiset aikuistuvat neljän-, viidenkympin välillä, jos sittenkään. Ja koska he ovat kolmenkympin tietämillä, eli hedelmällisimmässä iässään, sisimmässään edelleen lapsia, niin eivät lapset halua lapsia. He haluavat vain leikkiä. Ja kuunnella satuja.

Jos joku yli viisitoistavuotias katsoo esimerkiksi Salattuja elämiä tai peräti Big Brotheria, hän on menetetty tapaus. Ei suostu astumaan aikuisten maailmaan ikinä. Ja silloin on erittäin hyvä, ettei tee lapsia. Ei lapset kykene kasvattamaan toisiansa. Perheessä pitää olla ainakin yksi aikuinen.

Eivätkä lapsoset voita mitaleja karskien aikuisten sarjoissa.

Jussi Juhani