Tunnen helkutisti maalaisia ja maalaistaustaisia tyyppejä. Ehkä jopa liikaa. Johtuu siitä, että olen itsekin maalta. Itse asiassa tosi maalta. Metsästä.
Synnyin Rautavaaralla, joka lienee ainoita jäljellä olevia metsäläisreservaatteja tässä maassa. Mutta sekään ei riittänyt. Isäukko keksi muuttaa sieltä vielä parikymmentä kilometriä jonnekin hiton Koirakosken suuntaan. Umpikorpeen, jossa ainoina leikkikumppaneina olivat oravat ja talitiaiset.
Niinpä uskon tunnistavani maalaisten sielunliikkeet.
Ja nyt tarkkana keskustan johto:
En ole törmännyt vielä ainoaankaan maalaiseen, joka aidosti kannattaisi mitään niistä jutuista, joissa Sipilän johdolla liehuitte mukana.
No, ehkä pari sentään: pienyrittäjyyden tukeminen ja ahkeruuden korostaminen elämän peruskivenä. Siinä kaikki. Muu oli maalaistaustaisille pelkkää skeidaa. Ja on yhä.
Kysykääpä tolkuissaan olevalta savolaisukolta ja hänen eukoltaan julkisesti, että mitä mieltä ovat esimerkiksi maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta. Vastaavat:
- Juu-u, on se. Kyllää… Ihan mukavoo, että uusia nuamoja… ihan mukavoo…
Ja sanoessaan vilkaisevat toisiaan, niin kuin vain savolainen voi.
Kysy sama uudelleen, mutta tuttavapiirissä, josta tietävät, ettei mene ulkopuolisten korviin:
- Sata vuotta on perse ruvella maita tongittu ja kouluaapista tavattu, että jäläkikasvulla oes parempi elämä. Sekö pitäis nyt muille järjestee ihan ilimaseks?
Maalla on siis aina puhuttu julkisesti eri tavalla kuin oikeasti ajatellaan. Se on ollut viisasta. Kun kruunun voudille näytteli riittävän tyhmää ja köyhää, se ylimielisyyttään jätti rauhaan.
Eikä maalaiset tulokkaita vihaa, ainoastaan siihen liittyvää paskapuhetta. Sitä, jossa keskustan johtokin oli innokkaasti mukana: Kärsiviä Syyrian pakolaisperheitä, lapsia ja vanhuksia, reippaita koneinsinöörejä…
Maalla tiedetään tismalleen, että ne, jotka eivät mene töihin, on jonkun kuitenkin elätettävä. Ja että lopulta se joku on aina se tylsä ja ahkera suonkuokkija. Koneinsinöörejä ja rakettitieteilijöitä ei tähän maahan ole riesaksi asti lappamassa, vaan niitä, jotka eivät pärjää omassa maassaankaan, joten elatuspuuhaa piisaa.
Jos tänne olisi tullut niitä etukäteismainostettuja oikeita avuntarvitsijoita: naisia, vanhuksia ja lapsia, asia olisi kokonaan toinen. Pirttien ovet olisivat olleet sepposellaan, multaiset kourat olisivat tarttuneet tulokkaan käteen ja ohjanneet ruokapöytään – ja keskustan kannatus huitelisi kahdenkympin paremmalla puolen.
Mutta totuus olikin toinen. Se oli juuri sellainen, millaiseksi eräs muu puolue kuin keskusta, oli sitä maalaillut – ja jota kylän kuppilassa oli porukalla uumoiltu. Kepu petti omansa. Valehteli. Ja mikä pahinta, jatkoi valhettaan sinnikkäästi vielä, vaikka tosiasiat olivat jo kaikkien nähtävillä. Kärsiviä syyrialaisperheitä muka…
Jos valhe ei vielä riittävästi loukkaa, niin siihen liittyvä maalaisjärjen aliarvionti viimeistään tekee sen. Ja keskusta veti Sipilän johdolla äänestäjiensä älyn väheksymisen aivan tappiin.
Maleksivia joutomiehiä on maalla aina katsottu karsaasti. Jos talikko ei ole käteen kelvannut, ei puurolautastakaan ole edessä näkynyt. Kun joku poliitikko kertoo maleksijan olevan itse asiassa potentiaalinen suonkuokkija, maalainen uskoo vasta, jos näkee rakot hänen käsissään. Aika silkoisilta ovat toistaiseksi näyttäneet.
Tähän kun lisätään vielä Anne Bernerin taksilaki, jonka ansiosta kaupunkireissuista tehtiin maalaisille lähes extremelaji, niin pitäisikö äänestää? Enää ei puutu kuin että julistatte vihreiden mieliksi koko kehä kolmosen yläpuolen luonnonsuojelualueeksi, niin itsemurha on valmis.
Jussi Juhani