Kirkko ja Kaupunki -lehden toimittaja kirjoittaa monikulttuurisuudesta niin viisaasti ja jämäköillä faktoilla, että epäilen tietojen olevan taivaallista alkuperää.
Että monikulttuurisuus on jo täällä eikä sitä voi pyyhkiä pois. Ei, vaikka persut ja muut natsit kuinka haluaisivat. Että nuo moukat eivät vain huomaa yhteiskuntamme koostuvan monikulttuurisista aineksista – joista se on kuulemma aina koostunut.
- Meille maistuvat pizza ja kebab ja monenlaiset muut etniset ruoat. Riisi kasvaa Aasiassa ja Italiassa, ei Karjalassa, vaikka se onkin olennainen osa karjalanpiirakkaa, tietää Kirkko ja Kaupunki.
Sus siunatkoon! Ettei piirakan riisi olekaan suomalaista? Olipa ullatus!
Sitä on tullut vahingossa mussuttaneeksi monikulttuurisafkaa, vaikka on ollut olevinaan niin isänmaallinen. Noloksi vetää. Ja eikun pahenee, kun hoksaa, ettei se Karjalakaan ole Suomea, vaan osa Venäjän monikulttuurista onnelaa. No voi…
Pitsasta ainakin olin ihan varma, että se on nilsiäläistä perinneruokaa, mutta että onkin jotakin etnistä mössöä… Tämä tieto iskee suoraan isänmaalliseen sieluuni. Ja kovasti. Huh, en taida selvitä tästä. Eikö muka edes pitsan mallikaan ole suomalainen? Siis kopioitu ulkohuussin luukusta? Sanokaa, että on, muuten alkaa jo ranteet olla vaarassa. Viiltelyttää nääs.
Ja vain pahenee…
- Makaronilaatikon perusaines ei ole suomalainen keksintö, julistaa Kirkko ja Kaupunki.
Eiiih! Tuo lyönti meni jo vyön alle. Lähes munille. Makaronilaatikko on minulle pyhä. Se on meikän ehtoollisruoka. Munamaidolla voideltu öylätti. Se ei symboloi ainoastaan Jeesuksen ruumista, vaan myös Tapion, Väinön, Ahdin, Ukon, Hiiden, Köndyksen, Rongoteuksen…
”Ottakaa ja syökää. Tämä on muinaisjumaliemme ruumis, joka puolestanne annetaan…”
Kaikki siis ketuille. Nöyrät ruokarukoukseni makaronilaatikon siunaamiseksi koituivatkin vain ulkomaisten spagettifirmojen hyödyksi. Olen äimänä. Uskontoni, isänmaani, äidinperintöni ja itsekunnioitukseni vedettiin keralla vessasta alas – joka sekään ei ole suomalainen keksintö. Liekö ulkohuusikaan?
Kauhu juurettomuudestani kohoaa kohti kirkumisleveliä.
Että pyhän sapuskani perusosa, makaronikin, on jostakin sellaisesta maasta, mistä en halua edes kuulla. Kyllä nyt hävisi elämäntarkoituksen lisäksi myös ruokahalut…
Kun Kirkko ja Kaupunki -lehden järisyttäviin paljastuksiin lisätään vielä hyvää tarkoittavan sivistyneistön jatkuvasti toistama huolehtivainen informaatio siitä, että Stockmann, Rettig, Berner, Fazer, Sinebrychoff, Finlayson, Gutzeit ja Paulig eivät olekaan suomalaisia firmoja, vaan tulivat muualta pelastamaan meidät itseltämme, niin…
Niin alan olla niin voimaton, etten jaksa mennä tänään edes hirteen.
No, ehkä menen vasta sitten, kun joku selittää minulle, miksi nämä edellä luetellut hienot ja humanitaariset firmat jäivät jököttämään juuri tänne? Karujen koskiemme rannoille?
Eikö niiden olisi meidät pelastettuaan pitänyt jatkaa kiireen vilkkaa muihin kärsiviin maihin ja pelastaa ne seuraavaksi? Vaikka Somaliaan?
Jos jollakulla firmalla on noin ilmiselvä konsepti takapajuisen kansakunnan nostamiseksi itse aiheuttamastaan ahdingosta, eikö YK:n pitäisi velvoittaa ne pelastamaan loputkin maailmasta?
Vakavasti puhuen:
Milloin, oi milloin, te monikulttuurisuusmaanikot lakkaatte mollaamasta kaikkea mikä koetaan suomalaiseksi? Milloin tämä paremman väen harrastama mansplaining loppuu?
Luuletteko te oikeasti, ettei joka ikinen jaatinen, kuosmanen ja kolehmainen tiedä pitsan ja riisin alkuperää? Että oikeasti kuvittelemme Finlaysonin olevan pielavetisiä? Pidättekö meitä aivan urpoina? Mihin te pyritte tuolla? Ymmärrättekö kuinka naurettavia itse olette ylimielisyydessänne?
Jussi Juhani