Olen aina kirjoittanut vain elämänmyönteisiä ja yltiöpositiivisia blogeja. Joten sallinette välillä tällaisen katkeran purkauksen, joka johtuu vain siitä, että, tuota…

Olen kyllästynyt elämään omalla vastuullani. Haluan, että valtio huolehtii minusta ja asioistani. Olen tästä eteenpäin niin sosialisti, että jopa Lenin olisi kateellinen, jos kateellisuus kuuluisi sosialistien tunnevalikoimaan.

Sillä lapsena minut eksytettiin uskomaan, että jokainen on oman onnensa seppä ja vastaa omista virheistään. Valtion tehtävänä on vain rakentaa tieverkosto, jota pitkin niitä pääsee tekemään.

Minua huijattiin.

Todellisuudessa muut ovat samaan aikaan eläneet niin, että ovat saaneet valtiolta kaiken koulutusta, työpaikkaa ja vaippoja myöten. Vain minut ja muutama muu syntymäuuno narutettiin riistohommiin. Siis yrittäjäksi. Ja nyt meitä inhotaan.

Kun olen pitänyt kaikki firmani Suomessa, noudattanut lakia kuin jokin idiootti, maksanut veroni aina tunnollisemmin kuin Ville Niinistö taksilaskunsa, niin palkkiokseni on jäänyt lähinnä paikallisen paskalehden vittuilu ja sosiaalidementikkojen kauna. Niinpä olen viimeinkin havahtunut.

Liityn porukkaan, jonka motto on: Ei tikun tikkua ristiin. Ainakaan omalla kustannuksella.

Vaadin, että kaikki vuodet, jotka olen omillani elänyt, hyvitetään minulle valtionkassasta. Että pettymykseni korvataan ja paha mieleni huomioidaan loppusummassa. Samoin vaadin palauttamaan ne rahat, jotka olen hukannut hankkiessani itsenäisesti koulutusta ja elämänkokemusta. Minulla on myös laskelma ryvettyneistä vaatteistani, jotka aikoinaan tahriintuivat huonosti pestyissä juoppoputkissa ja surkeissa yömajoissa.

Tulen vaatimaan miljoonakorvauksia ajoilta, jolloin yhteiskunta kohteli minua kaltoin sulkemalla nuorukaisena pimeisiin koppeihin ja myöhemmin jättämällä yöksi kadulle. Lisäksi vaadin erityiskorvausta Kuopion kaupungilta ja VR:ltä, koska eivät pitäneen rautatieaseman vessoja siisteinä, vaan se, missä usein yövyin, haisi kuselle.

Olen ärhäkkänä, koska olen suunnittelemassa kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan lakia, joka takaisi jokaiselle suomalaiselle ilmaisen ja menestyksekkään elämän. Perustelut: Koska ihmisarvo on jakamaton.

Eikä jakamattoman ihmisarvon omaavaa voi kohdella noin. Ja mikäli on tullut kohdelleeksi, on jälkikäteen korvausvelvollinen. Todisteeksi liitän tähän juttuun kuvat nöyryyttäviltä nuoruusvuosiltani ja rautatieaseman vessasta - joka siis edelleen on olemassa, mutta ovelasti nykyaikaiseksi tuunattuna, ettei kelpaisi todistuskappaleeksi.
 

Perustan myös kansanliikkeen jonka motoksi olen valinnut: Ilmainen elämä kaikille suomalaisille! Miksi tuossa mainitaan erikseen ”suomalaisille”? No, kaikille muillehan se tässä maassa jo taataankin.

Jussi Juhani

Hinkuani sosialistiksi lisää se, että näiden vuosikymmenten aikana olen järjestänyt työpaikan tuhansille ja lainannut rahaa sadoille. Kukaan ei ole vielä kiittänyt eikä yksikään maksanut lainaansa takaisin.