Ylen A-talkissa toimittaja Seija Vaaherkumpu haastatteli sisäministeri Kai Mykkästä liittyen Oulun tapahtumiin. Olen tähän mennessä tottunut, että kun tästä aihepiiristä tulee tuutista settiä, niin toimittaja nyökkäilee pää kallellaan ja antaa haastateltavan puhua omia aikojaan suunsa puhtaaksi keskeyttämättä.

Ensi kertaa näin, miten toimittaja Vaaherkumpu posket tulipunaisina ja suu tiukkana heitti kysymyksillään Mykkäsen epämukavuusalueelle ja myös piti siellä. Olin häikäistynyt. Tätä lisää, mutta..

Monta monituista vuotta ja viatonta uhria on vaatinut, että ollaan vihdoin heräilemässä. Hirvittävässä ideologisessa sumussa ollaan oltu ja vasta kymmenet lapsiuhrit alkoivat herätellä aikuisia suomalaisia näkemään asioiden oikean tilan. Veikkaan, että KRP:n poliisi on oikeassa väittäessään, että Oulu on jäävuoren huippu. Niin onkin, näette vielä.

Irvokkaalta näyttävät nyt ne uutispätkät, joissa naisemme v 2015 juoksevat pitkin asemalaituria kukkapuskat ja plakaatit kourassa toivottamassa nämä ”hädänalaiset pakolaisraukat” turvaan. Miltä nyt kuulostaa slogan: Refugees welcome!? Me, jotka uskalsimme sanoa totuuden ääneen, saimme pysyvän rasistin leiman. Joiltain meni jopa työpaikka alta siinä melskeessä.

Irvokkaalta kuulostavat myös eturivin poliitikkojemme kaulankatkomis-. puukotus- ja Turun torin-uutisointien myötä pahasti väljähtyneet fraasit: ”Olemme hyvin surullisia” ja ”Tätä ei voi tapahtua Suomessa” ja ”Lakiin pitää tehdä muutoksia” ja ”Olen hyvin vihainen” ja ”Käännytykset pitää saada tehokkaammiksi”. Sitäkin irvokkaammalta ne kuulostavat, kun kerta kerran jälkeen yhtään mitään ei ikinä tapahdu.

Nyt siis on vasta herätty ja seuraava painajainen on miettiä, millä tästä selvitään ja miten tämä kokonaisuus ratkaistaan. Ainoa hyvä puoli on se, että nämä kauheudet ajoittuivat vaaleja ennen eikä niiden jälkeen.