Alan olla siinä iässä, että odottelen jo luonnollista kuolemaa. Muuten ehdin kuolla luonnottomasti. Nauruun.
Nykyihmisten - ja varsinkin helsinkiläisten - murheet nimittäin tikahduttavat minut. Viimeksi, heeh, putosin tuolilta, kun luin Iltalehdestä nuorille miehille tarkoitettuja ohjeita oikeanlaisesta masturboinnista. Että oikein käteenveto-ohjeet..
Voi kristus! Uusavuttomuudessa tehdään jatkuvasti uusia ennätyksiä, mutta ehdottomana kärkenä pidän tyyppejä, jotka vetävät handuun ohjekirja toisessa kourassaan. Voi kristus vielä kerran! Liian tiukka puristaminen hepin varresta ei kuulemma ole hyväksi… Heehhee… elekee, elekee… en kestä!
Toinen ennenaikaisen kuolemani syy saattaa paljastua vasta koneeni kirjanmerkeistä. Niihin olen nimittäin lisäillyt mm. tuoreita mielipiteitä ahdistavasta savun tuoksusta sekä Hesarin pönäkän jutun puun polttamisen vaaroista lähellä asutusta.
Pientaloalueille muuttoa kannattaa kuulemma harkinnan mukaan välttää, koska siellä voi leijua puulämmityksestä aiheutuvia pienhiukkasia. Kauheeta. Kukapa sitä nyt tieten tahtoen työntyisi pienhiukkasten sekaan mutatoitumaan…
Onpa juttujen mukaan pari perhettä jo lähes paniikin partaalla, koska ilmassa aivan selvästi tuoksuu naapurin piipusta tuprahtanut savu.
Se on sitten uhreilla tiedossa lähes varma syöpä, sydäri tai molemmat. Heti muutaman vuosikymmenen kuluttua. Ja entäpä perheen lapset? Ovat ilmeisessä vaarassa sairastua vakavasti tai pahimmassa tapauksessa tukehtuvat heti pihakadulle. Missä vastuu? Eikö tupruttajia saada viimeinkin kuriin?
En voi enää sanoa että Voi kristus, koska sanoin jo kahdesti. Kolmas kerta olisi tautologiaa. Joten sanon: Voi jeesus…
Joo. Pienhiukkaset ovat vaarallisia.
Itse väistelen niitä viikoittain. Aina, kun lämmitän saunaa tai istun metsässä nuotiolla. Kerrankin yksi oli lähes tappaa minut. Aiheutti peräti kuhmun. Se meni näin: Lämmitin voileipiä savuttavalla nuotiolla ja yhtä äkkiä jokin jättimäiseksi kasvanut pienhiukkanen otti ja mäjähti keskelle päälakeani. Näkyi tähtiä. Tai saattoivathan nekin olla niitä helkutin hiukkasia.
Vaimo tosin ehdotti, että kolaus aiheutui todennäköisesti viereisen lahopuun tippuneesta latvapökäleestä, joka löytyi hangelta viereltäni. En usko. Ajattelinkin kirjoittaa Hesariin varoituksen, etteivät pääkaupunkilaiset vain tulisi metsään pienhiukkasten armoille. Täällä niitä riittää. Ja susia.
Enkä ole säästynyt terveydellisiltä seuraamuksilta minäkään. Yksi infarkti on ollut ja pari pallolaajennusta tehty. Tosin lääkäri ei ollut varma johtuvatko pienhiukkasista vai väärästä masturbointitavasta, mutta kuitenkin.
Siis voi jeesus näitä neurootikkoja.
Ettekö tosiaan satu muistamaan, että tässä maassa on lämmitetty saunoja ja pirttejä puulla jo noin viitisen tuhatta vuotta? Ja hengissä yhä ollaan. Vieläpä yhtenä maailman menestyneimmistä kansakunnista.
Siihenkö tämä kehitys nyt tyssäsi? Itä-Hakkilan pientalojen puulämmitykseen?
Että lapset syntyvät mutantteina ja vanhukset köhivät keuhkonsa puhki, samalla kun perheen poikapölvästi vetelee ohjeen mukaisesti kätöseen.
Jussi Juhani