Maailma pelastuu vessassa tai sitten ei. Itse en enää ehkä ehdi pelastautua, sillä ikää karttuu ja pääni lienee umpiluuta, joka tuottaa jähmeitä ajatuksia. Kaikesta valistuksesta huolimatta nimittäin pissaan edelleen seisaaltani.
Ja niin taitaa mennä siihen saakka, kunnes pakottavat tekemään sen pitkällään. Vaippaan. Tosin se tulee onnistumaan vain edellytyksellä, etten jaksa nostaa nelivitosta ohimolleni.
Mutta istahtakaa te, rakkaat nuoremmat miesoletetut, ja lirittäkää. Suon sen teille mielihyvin. Ehkä se ei ole kovin miehekästä, mutta eipä ole tanssiminenkaan, jota minä harrastan - vaikka siis kuulun pystypissaajiin.
Aihe on vakava.
Nykymaailma jakautuu vauhdilla miesten vessatoimintojen mukaiseksi. Ainakin, jos on uskominen asiasta äskettäin noussutta kohua.
Saksassa eräs seisaaltaanpissaaja on haastettu oikeuteen marmorilattian turmelemisesta. Minä epäilen todelliseksi syyksi peniskateutta. Sellainen juontuu kahdesta seikasta: Itsellä ei ole lainkaan, tai se on pienempi.
Mutta urinaalien äärellä on jo jako kahdenlaisiin miehiin tapahtumassa.
On heitä, joiden geneettinen neanderthalismi ei anna periksi, vaan tekevät pienemmän tarpeensa seisten ja jalat harallaan. Ja sitten on niitä, jotka laskevat rinkulan alas, pyyhkivät sen huolellisesti ja istahtavat söpösti pytylle varoen liian äänekästä lorinaa.
Kun Iltasanomien kyselyssä vielä 80 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että miehen kuuluu saada pissata seisaaltaan, niin jo peräti 20 prosenttia vastusti tapaa.
Tieto on hälyttävä. Vain vaivaiset parikymmentä vuotta sitten kukaan ei olisi edes esittänyt moista kysymystä. Jos olisi, niin tasan 100 % olisi puoltanut miesten seisomapissaamista. Maailma siis muuttuu vauhdilla lorotuksesta kohti lirinää. Ainakin feminiinistyvissä länsimaissa.
Istumisen kannattajilla ja varsinkin heidän taustajoukoillaan on jo salakavala ote urinaalin laidasta. Yksi kerrallaan niitä revitään alas ja varmaankin pian museoidaan muiden patriarkaalisten sortovälineiden joukkoon muistuttamaan jälkipolvia menneen ajan kauhuista.
Osaan saksalaisista vessoista on jo nimittäin saatu kyltti, joka kieltää seisaallaan pissaamisen. Ja tietojeni mukaan ruotsalaiset poikalapset opetetaan tarhassa istumaan pikkutarpeensa ajaksi. Niinpä siellä kasvaa kohisten, tai siis vienosti liristen, kokonainen uusi sukupolvi istujia.
Tämä koskee tietenkin vain kantaruotsalaisia. Muiden kulttuurien kasvattamat miehet eivät tule istumaan pissalle vielä seuraavaan sataan vuoteen. Usein eivät edes kakalle. Jos ette usko, vierailkaa venäläisessä käymälässä.
Luulette, että on samantekevää istuuko vai seisoo. Ei ole. Istumavaatimus ja siihen reagoiminen on psykologisesti paljastavaa. Se kertoo taistelusta, jota kaksi ideologiaa käy uusimpina aseinaan genitaalit ja saniteettitilat.
Istujat ovat toistaiseksi olleet strategisesti ovelampia. Heidän agendansa on saanut runsaasti julkisuutta. Tosin seisojilla ei sellaista taida edes olla, kunhan noudattavat parisataatuhatta vuotta vanhaa traditiotaan. Joka siis ilmeisesti on ollut koko ajan väärä.
Vielä hiljattain julkisuus oli siis istujien hallussa. Oli, vaikka he ovat vähemmistö. Johtuu siitä, että koko parempi mediaväki istuu.
Sitten tuli seisojien vastaisku. Ja rajuna.
Tuli some. Ja myös lorottajat saivat äänensä kuuluville.
Olen lähes varma, että Donald Trumpin kannattajista yksikään ei pissi istuallaan, ehkä ei edes naiset. Sama koskee suurinta osaa Brexitin kannattajista.
Näissä voitoissa oli kyse vakaumuksellisten seisojien vastaiskusta kaikelle sille hömpötykselle, joka kulminoituu pyrkimykseen kontrolloida jopa miesten vessatoimintoja. Samaan sarjaan kuuluu mm. kielto poikien kutsumisesta pojiksi, yli kolmekymmentä vastalöydettyä upouutta sukupuolta, elämän aikana tiuhaan vaihtuva sukupuoli, sukupuolineutraalit vessat…
Uskon, että MV-lehtikin on syntynyt seisaaltaan urinaalin ääressä, heti yhteisen loppuravistuksen jälkeen. Ainakin osa sisällöstä viittaa siihen.
Niin kuin alussa sanoin, itse pissaan edelleen seisaaltani. Ja sukututkimuksen mukaan sukumme miehet ovat tehneet niin ainakin viimeisestä jääkaudesta lähtien. Olen silti ennakkoluuloton ja valmis kokeilemaan uusia asioita.
Niinpä istuin espanjalaisen bungalowin pytylle ja kokeilin. Asia selvisi yhdellä istumalla. Istumapissaaminen sopii vain henkilöille, joilla ei roiku mitään niin alhaalla, että se ylettää koskettamaan kylmää posliinia. Minulla roikkuu.
Jussi Juhani