[supsystic-social-sharing id='1']
Minulla on sellainenkin luonnevika, että en hirveästi tykkää pandoista. Tutkiskelin juuri itseäni, enkä tunnistanut kropastani ainuttakaan solua, joka suostuisi ymmärtämään miksi niitä pitää rahdata Suomeen.
Pandoja täytyy suojella, koska ovat uhanalaisia, sen ymmärrän, mutta mitään muuta vouhottamista niiden ympärillä en.
Minun katsannossani eivät ole edes kauniita. Isopäisiä, mustaharmaita, laiskoja ja kömpelöitä möllyköitä. Tuo mustaharmaa tulee siitä, että istuskelevat usein omassa kakassaan ja siksi eivät pysy valkeina.
Ovat meikän silmissä muutenkin hieman rujoja. Esimerkiksi suomalainen metsäjänis on mielestäni paljon viehättävämpi otus. Menkää metsään katselemaan niitä - tai ainakin niiden jälkiä – ja tiedätte mitä tarkoitan.
Toki senkin taidan hämärästi ymmärtää, että suomalaisten mielestä saimme Kiinan keisarilta aivan erityisen huomionosoituksen, kun luovutti pari lemmikkipandaansa tänne kokopäivähoitoon niinkin halvalla kuin miljoona euroa per vuosi, mutta…
Missä on Lauri Tähkä? Ja muut? He, jotka pistivät pystyyn mielenosoituksia ja boikotteja kun Särkänniemestä siirrettiin Delfiinit Kreikkaan.
En ole kuullut, että olisivat matkustaneet Kiinaan ja kieltäytyneet esiintymästä paikallisessa pandatarhassa protestina eläinten siirroille rakkaasta kotihäkistään maailman periferiaan, eli Ähtäriin. Paikkaan, jota ei löydy kartalta, ja jonka nimeä kiinalaiset eivät koskaan opi lausumaan.
Turistit kuulemma änkeävät sankoin joukoin pällistelemään tänne tuotuja panda-raukkoja. Niinköhän?
Jos tulevat, en halua tuntea heistä yhtäkään. Ihminen, joka on valmis maksamaan, että voi töllistellä häkissään bambua rouskuttavaa laiskaa ja lihavaa eläintä ei ole tutustumisen arvoinen.
Mutta metsäjänisten ihailijat ovat.
Vielä kerran: Jos siis haluatte todellisia luonnon ja eläinten tuottamia elämyksiä, menkää nyt viimeinkin sinne metsään, jänisten ja kettujen valtakuntaan.
Lupaan: Siellä ette törmää ainoaankaan Kiinan keisarin omistamaan panda-möllykkään – ja se, jos mikä, on terapeuttista.
Jussi Juhani
PS. Käyn toki eläintarhoissa harvakseltaan itsekin. Mutta vain Fuengirolassa. Siellä on simpanssilauma. Yksi sen jäsenistä muistuttaa niin paljon edesmennyttä ystävääni, yhtä Makkosta, että käyn siksi.
[supsystic-social-sharing id='1']