[supsystic-social-sharing id='1']

Taidan aloittaa uuden bisneksen. Perustan nukketehtaan.  Ryhdyn valmistamaan silikonisia elämänkumppaneita yksinäisille ihmisille. Seuralaisnukkeni hymyilevät kuin enkelit ja ovat juuri sellaisia kuin ostaja haluaa. Uskon, että tuotteitteni kysyntä räjähtää lähivuosina.

Yksin asuvien määrä on nimittäin kaksinkertaistunut kultaiselta 80-luvulta lähtien. Kultainen se oli juuri sen vuoksi, että silloin vielä haluttiin asua yhdessä kumppanin kanssa.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Otto Kannisto arvioi Tieto&Trendit-julkaisussa, että:
– Mikäli kehityksen suunta ei taitu, sukeltaa asuntokunnan keskikoko alle kahden jo ennen vuotta 2020.

– Yhdysvaltalainen sosiologi Eric Klinenberg on kuvannut sitä uudeksi normiksi. Yksin asuminen palvelee moderneja arvoja kuten yksilöllisyyttä, vapautta ja itsensä toteuttamista.

Juuri niin. Kuka kaipaa toisen pesemättömiä kalsareita pyykkikoriinsa? Tai maanantaijäkätystä? Hiuksia puuroonsa?

Erehdyttävästi ihmistä muistuttavia nukkeja toki jo valmistetaan. Toistaiseksi niitä käytetään vain seksikumppaneina.

Kehitys alkoi karuista suihinotto-barbaroista ja on jo johtanut lähes täydellisesti ihmistä muistuttaviin silikonisiin seksipartnereihin. Osaavat kuulemma jo voihkiakin. Ne haluavat ja jaksavat. Eivät kitise, motkota, syyttele, nolaa tai hylkää… Myös miespuolisia – sopivasti liikehtiviä – nukkeja kehitellään jo vimmaisesti.

Maailmalla on jopa supersuosittuja bordelleja, joissa kaikki ”prostituoidut” ovat nukkeja. Ne ovat satumaisen kauniita ja osaavat temput ihmistä paremmin – tai ainakin suostuvat niihin.  (Linkki)

Aivan lähivuosina nuket tullaan ohjelmoimaan niin, että ne kykenevät muuhunkin kuin pelkkään seksiin. Elämänkumppaneiksi esimerkiksi. Siinä on markkinarakoni. Kenenkään ei enää tarvitse seurustella ikävien ihmisen kanssa. Tilaa vain tarpeisiinsa ohjelmoidun nuken.

Sosiaalinen evoluutio on meidän nukketehtailijoiden onneksi näköjään johtamassa siihen, että itsekkyydestä tulee ihmisen vallitsevin luonteenpiirre. Niin on käymässä Euroopassa ja eritoten Pohjoismaissa. Eikä itsekäs toisen itsekkään seuraa kaipaa. Tulee vain toraa.

Tulevaisuuden edistyksellisissä kodeissa ei enää siedetä elävästä solukudoksesta rakentuvia, ailahtelevia ja kärttyisiä kumppaneita. Seuran täytyy olla juuri itselle sopivaa. Luonto ei pysty nykymaun mukaisia tuottamaan. On aivan liian epävarmaa valita kumppanikseen elävä kudos. Se ei pysy edes kuosissaan kovin kauan.

Toisin on nukkekumppaneiden laita. Eivät rypisty. No, kolhiintuvat ehkä käytössä, mutta vaihtaa uuden, jos lommot alkavat häiritä.

Alkaa olla käsillä aika, jolloin elävistä olennoista siedetään elämänkumppaneina vain käsilaukkuun mahtuvia koiria. Monella sinkkunaisella sellaisen pää jo pilkistää merkkiveskasta. Mutta uskon laukkukoiratrendinkin menevän ohi. Jätösten keräily laukun pohjalta on nöyryyttävää kenelle tahansa. Merkkitietoisille eritoten.

Taidanpa siis ryhtyä valmistamaan niitäkin. Paskomattomia tekokoiria.

Ohjelmoin sekä ihmis- että koiranukkeni kilteiksi, nöyriksi ja myötämielisiksi. Opetan ihmisversioille vain yhden ainoan suomenkielisen sanan: juu. Koiralla riittää lempeä wuh.

Kelatkaa! Tulette väsyneenä kotiin, napsautatte nukesta virran päälle ja niskahieronta alkaa – siis jos ensin käynnistitte ihmisnuken, ettekä koiraa.  Jos haluatte riidellä nukkekumppaninne kanssa, niin siitä vaan. Voitte jopa karjua sille. Kyllä paristot sen kestävät. Voitatte joka matsin. Sovintoseksiä saatte jo ennen riitaa.

Niskahieronnan jälkeen on mukava yhdessä nukkekumppanin kanssa silittää tekokoiraa (joka täytyy myös muistaa käynnistää ensin).  Se katsoo lempeästi silmiin ja sanoo wuh. Seesteistä.

Vai onko?
Jopa minusta, henkisestä puolierakostakin, on outoa, että maailma luisuu enemmän ja enemmän kohti itsekkäiden yksineläjien aikakautta. Juuri kukaan ei enää siedä lähellään ketään, joka ei alistu marionetiksi. Eikä kukaan alistu.

Paitsi ne tulevan nukketehtaani laatutuotteet. Niitä voi sättiä mielin määrin tai antaa jopa luunapin. Silikoni ei valita.  Alustavia tilauksia otetaan jo vastaan. Myös jälkimarkkinoita kaavaillaan. Vähän käytetyille.

Jussi Juhani

[supsystic-social-sharing id='1']