[supsystic-social-sharing id='1']

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ihmettelee ilmeisen vilpittömästi, miksi pojat menestyvät niin hirveän paljon heikommin kuin tytöt vähän kaikessa. Pisa-ihme on muuttunut Pisa-ihmettelyksi. Suosittelen, että herra pääjohtaja vetää verhot työhuoneen ikkunasta ja katsoo ulos. Jalkautuminen rahvaan pariin auttaa kummasti ymmärtämistä.

Samana päivänä, kun Olli-Pekka ihmettelee uusimpia Pisa-tuloksia, Rosa Meriläinen ja valtion tuella porskuttava feministinen Hattu-ajatushautomo ehdottaa, että naiset kirjattaisiin lakiin vähemmistöksi, jolloin heillä olisi vähemmistösuoja ja heitä kohtaan tehdyistä rikoksista ja vihapuheesta langetettava rangaistus olisi kovempi. Ja ketähän nämä tuomiottavat rikolliset olisi? No niinpä. Hautomon oikeuskäsityksen mukaan siis jos mies raiskaa pojan, se on vähemmän rangaistavaa kuin jos mies raiskaa tytön. Silla lailla.

Miksi minä en ihmettele Pisa-tuloksia? Siksi, että perheessäni on sekä tyttö- että poikalapsia, minulla on veljiä, serkkuja sun muita sukupuoliolettamia tasaisesti ympärilläni. Olen havainnut selkeän eron, miten pojille ja pojista puhutaan ja heihin asennoidutaan tässä yhteiskunnassa. Esimerkki. Teini-ikäiselle pojalleni hankittiin farkkuja. Lähetin hänet koulun jälkeen kauppaan etsimään ja sovittamaan niitä, jotta poika oppii itsenäisesti valitsemaan vaatteita. Hän meni koulun jälkeen kaverinsa kanssa kauppaan. Heidät heitettiin ulos sieltä hakkujen kera. Myyjä sanoi, että mitä te aiotte varastaa ja niin edespäin. Hyvin häpeissään poika tuli kotiin. Soitin kauppaan ja olin todella pahana, myönnän. Myös ystäväni, joilla on poikalapsia raportoivat samansuuntaista. Eikä tämä ollut ainoa esimerkki. Mitä tällainen yleinen asenne tekee itsetunnolle? No niinpä. Koulussa sen sijaan kohtelu oli tasapuolista ja myönteistä.

Kuten tunnettua yläasteellahan kiusataan, jos on hyvä koulussa, julkkiksen lapsi tai varakkaasta perheestä. Pahin on tietysti edellisten yhdistelmä. Tällaiset pojatkin alkavat alisuorittaa. Se tulikin rivien välissä esiin kasvatushenkilöiden puheissa, että pojat alkavat alisuorittaa, koska koulunkäynti leimataan ei-kuuliksi puuhailuksi jolloin tie lukioon ja ehkä muuallekin toisen asteen koulutukseen menee tukkoon. Ja omituisinta on, että aikuiset eivät saa kiusaamista kuriin. Uhri saa taistella ja vaihtaa koulua ääritapauksessa. Kiusaajat jatkavat kuin ei mitään.

Kasvuiässä olevat pojat puhuvat rumasti tytöistä, se on totta. Kuunnelkaapa joskus, miten tytöt puhuvat pojista. Siinäkin on tasa-arvo saavutettu. Mitenhän näissä kodeissa puhutaan tytöistä ja pojista, naisista ja miehistä?

Eilen (21.11. TV1, A-studio) televisiossa haastateltiin Viron koululaisia ja opettajakuntaa. On sentään hienoa havaita, että polviin alkaa löytyä joustoa suhteessa Viroon, kun Suomen Pisa tippuu kuin kivi kaivoon. Tähän saakka on katsottu nenänvartta pitkin alaviistoon eteläistä pikkunaapuriamme. Kysyttiin, mistä erot johtuvat. Yksi selkeä syy on työrauha luokissa. Viron opettaja sanoi. että siellä ei ole työrauhaongelmia, koska silloin kun opettaja puhuu, oppilaat kuuntelevat. Kännykkää ei räplätä, ellei sitä käytetä oppimistarkoituksessa. Ja kolmas, koulunkäyntiä arvostetaan myös kodeissa.

Yhtäkkiä ymmärrän myös, miksi kampanja sukupuoli-identiteetistä vietiin kouluihin. Enää ei saa nimittää tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. On ilmeisesti paljon helpompi lanseerata joku gender-kampanja kuin korjata yllä mainitut Viron kanssa esiin tulleet ongelmat. Lisäksi ensi kerralla, kun tulee Pisa-tulokset (jotka eivät miellytä), voidaan kirkkain silmin kysyä: Ai mitkä pojat? Ei meillä ole tyttöjä eikä poikia. On vaan henkilöitä!

[supsystic-social-sharing id='1']