Tämä teksti ei ole tarkoitettu menestyneille, sopeutuneille eikä itseensä tyytyväisille. Joten lopeta tirkistely, jos uskottelet kuuluvasi heihin. Heippa.
No niin. Nyt kun liian hienot ja hyvät on ajettu vittuun ajatushäiriköimästä tuokiotamme, niin voimme keskittyä oppituntiin. Varoitus! En aio pitää näitä luentoja usein, joten jos haluat elämäsi muuttuvan, niin lue tarkkaan. Enkä aio olla tahdikas, se ei auta.
FAKTAT:
– Olet siis luuseri. Ahdingossa. Pulassa. Tyytymätön elämääsi. Juoppo. Narkki. Tai jotain muuta paskaa, jota et haluaisi olla. Toistan lopun: jota et haluasi olla.
– Et ole ainoa lajiasi, vaikka itsesäälinarsismisi niin väittää. Teitä on tuhansia. Minäkin olin.
– Ovi parempaan on olemassa, se vain pitää työntää auki. Ruostuneet saranat ehkä parkuvat, mutta tosi halu kyllä avaa sen.
Onko peiliä? Jos ei, niin katso naamaasi ikkunasta. Näetkö tyypin, joka on TÄYSIN viaton kohtaloonsa? Näet vai? Ok. Heippa sinullekin. Ohjeeni eivät ole kaltaisiasi varten. Tarjoilen näitä vain niille, jotka kykenevät olemaan hivenen rehellisiä itselleen. Viimeinkin.
Jäljelle jääneet voivat katsoa pälliään uudelleen.
Oletteko tietoisia, että päänahan alla on luukuori ja sen sisällä elin, jota kutsutaan aivoiksi? Hyvä. Te itse asutte siellä, aivoissanne. Muualla teitä ei ole. Myös koko kokemanne maailman paskamaisuus asuu siellä.
Se istuu aivojenne parhailla tuoleilla. Olette itse, henkilökohtaisesti, kutsuneet sen sinne. Teillä on päässänne kunniavieraina liuta paskiaisia, joita kutsutte juhlavasti mielipiteiksi, asenteiksi, varmuuksiksi, uskomuksiksi, ideologioiksi, arvoiksi, muistoiksi…
Minä kutsun niitä hölynpölyksi. Olette sillä ruokittuja. Käytte hölynpölyllä. Se on vaikeuksienne varsinainen syy. Väärä polttoaine.
Katsokaa taas silmiin sitä peilikuvan tyyppiä. Eikö se ole AINA tehnyt kaikkensa vierittääkseen syyn elämänsä kurjuudesta toisten niskoille? Sukulaisten, työnantajien, virkamiesten, kovan kohtalon, kurjan lapsuuden, Jumalan, järjestelmän? Just. Ja onko auttanut? Niinpä.
Kerron uutisen: Sellainen (muiden syyttely) ei ole koskaan, ikinä, missään, koko ihmiskunnan historian aikana auttanut ketään tippaakaan. Silti vain teette niin, koska se tuntuu muka mukavalta.
Se on kuin ottaisi joka aamu lusikallisen arsenikkia ja uskoisi sen vaikuttavan häneen, jota syyttää. Tosiasiassa myrkyttää hitaasti vain itseään. Olette tehneet niin jo vuosia.
Luuletteko, että myrkytetty mieli voi johtaa kivuttomaan ja onnelliseen elämään? Se nyt vielä puuttuisi. Ei maailma sentään NIIN epäoikeudenmukainen ole, että onnellisuus syntyisi pelosta, vihasta, kaunasta ja katkeruudesta.
Sinun tuskasi on vain sinun itsesi koettavissa – koska se on omissa aivoissasi. Ei muualla. Maailmassa ei ole tuskaa ilman kokijaa. Maailma sinänsä on viaton kärsimyksiisi, syypää on vain sinun oma kokemuksesi. Jos et kokisi, niin kuin koet, sinulla ei olisi mitään hätää. Tämä on looginen fakta, joka maistuu paskalta, mutta pysyy silti faktana.
Vaikka kohtaisit vielä Jeesustakin empaattisemman tyypin, hän ei pääsisi kallosi sisään. Siinä asiassa olet yksin – ja pysyt. Aivosi joko pelastavat sinut tai tuhoavat sinut. Lopulta ainoastaan sinä itse voit joko siivota niiden sisällön tai säilyttää sen.
No, ehkä kallonkutistaja tai vertaisryhmä voi auttaa, mutta VAIN sinun luvallasi. Kohdallesi osunut maailman paskamaisuus on siis täysin sinun kontollasi. Ainakin kokemisen osalta. Eikä meillä ole muuta kuin se, minkä koemme. Niinpä on viisainta ryhtyä kokemaan eri tavalla. Siinä se niksi.
Ajattele hetki, että aivojesi tilalle vaihdettaisiin kukkakaali. Kärsisikö se? Voiko kukkakaali kärsiä?
Ole siis kukkakaali. Niin usein kuin kykenet. Tyhjä tietämisestä. Hetki ilman entisiä mielipiteitäsi, varmuuksiasi, uskonnollisia ja poliittisia näkemyksiäsi, katkeruuttasi, pelkoasi, vihaasi, kateuttasi, himojasi, äidin opettamaa ruokarukousta ja ystäväpiirin hyvää tarkoittavia lässytysohjeita. En haluaisi olla julma, mutta niissä ei ole ainuttakaan säilyttämisen arvoista. Jos olisi, et olisi onneton.
Jussi Juhani.
[supsystic-social-sharing id='1']
