Jälleen yksi tunnettu parisuhdeneuvoja erosi vaimostaan. Noin vain. Oli löytänyt toisen naisen. Sinne jäi entinen perhe ja syli-ikäiset lapset katselemaan ikkunasta isukin perään.
Tyyppi kirjoitti blogissaan juuri niin kuin ne kirjoittavat: ”Halusin kuunnella sydämeni ääntä.” Samalla tavalla hän tulee kirjoittamaan taas muutaman vuoden kuluttua. Silloin sydämen ääni kuiskuttelee seuraavan partnerin suuntaan.
Mikäpä siinä. Jokainen eläköön elämänsä juuri niin kuin lystää. Se on oikeutemme. Mutta…
Mikä ihme saa ihmiset suurin joukoin vuosikymmenestä toiseen lukemaan ja kuuntelemaan näiden narsistiterapeuttien löpinöitä aiheesta Kuinka teen liitostani onnellisen ja saan sen kestämään?
Eiväthän nuo sitä oikeasti tiedä. Jos tietäisivät, eläisivät toisin.
Joka ikinen kerta, kun joku lorutohtori saa riittävästi kuuluisuutta parisuhdeneuvojana, hän eroaa omasta puolisostaan. Voiko pahempaa leipäpappeutta olla?
Minun parisuhdeneuvoni: Älä koskaan usko parisuhdeneuvojaa, jolla on oma palsta lehdessä ja runsaasti mediajulkisuutta.
Hän kykenee opastamaan sinua vain siinä, kuinka parisuhde romutetaan. Ainakin omansa hän pilaa takuuvarmasti. Niin on käynyt joka kerran sen viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana mitä olen näitä julkkisterapeutteja seurannut.
Ilmeisesti valeneuvojien suosio perustuu siihen, että he osaavat löpistä juuri niitä tyhjänpäiväisiä sanoja, joita lapsellisesta romantiikasta haaveilevat pölhöt haluavat kuulla. Tiedättehän: ”Yllätä vaimosi ripottelemalla ruusun terälehtiä hänen kylpyveteensä.”
Just. Eli munaa itsesi ja säikytä puolisosi henkihieveriin naurettavilla tempuillasi.
Tuollaiset eivät vain toimi. Paitsi kahtena ensimmäisenä kiiman vuotena. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen eivät lainkaan. Eikä voi sanoa edes kokeilleensa parisuhdetta, jos se ei ole kestänyt vähintään kymmentä vuotta. Sitä lyhemmät ovat seurustelua.
Kestävään parisuhteeseen kuuluu toki romantiikka, mutta se ei tottele teatteriohjausta. Esimerkiksi paljon mainostettu roskapussin vienti on joko yltiöromanttinen teko tai ihan vain vihoviimeistä pakkopullaa.
Joskus sitä ei viitsi viedä millään, vaikka panettaisi, vaan manipuloi toisen siihen hommaan. Se on aviollista oveluutta. Sallittua, koska molemmat hyväksyvät sen. Senkin. Pussien kuljetusjärjestys löytää kyllä rutiininsa. Kymmenen eka vuoden aikana se selkiytyy. Sitten se toimii vuosikymmenet. Sitä kutsutaan kestäväksi rakkaudeksi.
Liitto ilman selkeää roskapussikäytäntöä on rakkaudeton ja todennäköisesti myös seksitön.
Vastoin terapeuttien ohjeita rakkautta ei toitoteta. Se näkyy ilmankin. Jalkaterien vaivihkainen kosketus pöydän alla voi olla sitä, mutta puolison sukkien ripustaminen patterin päälle lämpenemään kylmänä päivänä on aivan varmasti.
Liika puhuminen on muutenkin vain pahasta. Samoin jatkuva anteeksipyytely. Aito syyllisyys ja katuminen näkyy kyllä naamasta. Ja jos silloin on rakkautta, on myös anteeksiantoa.
Jos ei ole, kannattaa erota. Voi ryhtyä vaikka eroneuvojaksi.
Sitä titteliä näiden julkisuuden parisuhdehemmojen olisi pitänyt käyttää jo alun perinkin.
Jussi Juhani
[supsystic-social-sharing id='1']
