Kun olin lapsi, kävelin seinävierustoja pitkin. Uskovaiset kertoivat minulle, että koska olen niin tuhma, Jumala pudottaa kuuman kiven niskaani. Pläts! Se on sitten siinä. Mutta olin ovela. Tajusin, että taloissa oli räystäät. Ne kyllä suojaavat Jumalan kiviltä. Siksi kävelin pitkin seinän vierustoja. Jos oli lyhyt räystäs, se oli hankalaa; piti hivuttautua kylki edellä selkä seinähirsiä vasten. Mutta pelastuin. Yksikään kivi ei osunut.
Jonkin kolttosen jälkeen kylän pappi jylisi minulle ja veljelleni: Te Kuosmasen pojat olette niin räähkiä, että teistä tulee korkeintaan metsätyömiehiä, jos niitäkään. En ymmärtänyt mikä siinä kohtalossa olisi niin erityisen kurjaa, sillä ihailin metsätyömiehiä. Olivat kylän kovakuntoisinta porukkaa ja osasivat tilipäivänä ottaa ilon irti elämästä. Ja kun jätkä kuoli puun alle jäätyään, niin kuulemma heti raakkui lähipuussa varis. Jätkän sielu kun siirtyi siihen, eikä mihinkään harppukuoroon.
Olin ehkä kymmenen, kun herätyskokouksessa saarnamies kertoi pelastumisihmeestään:
Hän oli tulossa synninpesästä, tanssilavalta, kun yllätti valtava ukkonen. Salamoita leiskui ja taivas jyrähteli. Saarnamies ymmärsi, että taivas metelöi ihan vain hänen takiaan. Jumala tahtoi tuhota hänet, koska hän vietti niin irstasta elämää, että puristeli tuntemattomia naisia humpan pyörteissä.
”Silloin heittäydyin ojaan polvilleni ja huusin suureen ääneen: Jumalani, jos säästät henkeni, annan sydämeni sinulle enkä enää ikinä syntiä tee!” näin saarnaaja kertoi kauhunhetkestään, ja jatkoi: ”Ja uskokaa täi älkää, yksikään salama ei osunut minuun ja pelastuin.”
Olin siis kymmenen. Kuiskasin vieressä istuvalle puheesta lumoutuneelle kaverilleni: ”Tuo äijä on seko.” Kaveri katsoi minua kuin minä olisin seko. Silloin sain esimakua siitä mitä hölynpölylle altistuminen saa aikaiseksi: hölynpölyllä toimivat aivot. Kaverilleni oli hyvää vauhtia kehittymässä sellaiset. Lopulta hän oppi puhumaan kielillä ja kuoli hullujenhuoneella.
Siihen aikaan kirkko ja uskikset eivät hyväksyneet edes avoliittoa saatikka esiaviollista seksiä. Käteenveto oli kuoleman synti. Homostelusta papit olivat reilusti samaa mieltä kuin raamattunsakin: ” Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. ” Niin kolmannessa Mooseksen kirjassa seisoo, tarkistakaa vaikka. Ja mitä papit julistivat, sen kirkkokansa totena uskoi. Se oli hyytävää aikaa.
Sitten järki alkoi hivuttautua salokyliinkin. Valistuksen voittokulun aloittivat tiedemiehet ja kirjailijat. Lopulta Hymy-lehti jatkoi sitä (Hesari ei). Osansa lienee ollut myös rock and rollilla ja varsinkin e-pillereiden tulemisella. Ne vapauttivat naiset nauttimaan seksistä ilman raskauden pelkoa. Naisista tuli tasa-arvoisia.
Myös miehet pelastuivat kristillisen ikeen taakasta: keskikalja vapautui.
Pappeja hirvitti, kun kansakunnan panoindeksi kohosi hetkessä huippulukuihin: kahdeksan kertaa kuukaudessa! (siitä se on ikävä kyllä laskenut nykyiselle säälittävälle neljän räpellyskerran tasolle).
Tieteen, tiedottamisen ja sopivan rienauksen ansiosta uskonnon kuristava ote väistyi suomalaisten kurkulta. Maastamme tuli kertaheitolla monin verroin parempi ja iloisempi paikka. Tulikiveä ei silti satanut. Ilmeisesti Jumalan pipo löystyi.
Nyt yritämme epätoivoisesti olla kohteliaita uusien kansalaistemme uskonnollisille näkemyksille, vaikka ne ovat vielä alkeellisempia kuin omamme olivat. Miksi? Auttaako se heitä maallistumaan – mikä lienee jokaisen järkevän toive.
Kun Hymy-lehti jutuissaan avoimesti pilkkasi pylväisiin kiipeäviä uskonkiihkoilijoita, eikö se ollut paras tapa saada hihhulointi tässä maassa vähenemään? Kun Hannu Salama kirjoitti Juhannustanssit-kirjansa, eikö sillä ollut silmiä avaava vaikutus meihin kaikkiin? Kun tiede julisti, että ihminen ei alkanut aatamista vaan apinasta, näimme miten ahdasmielistä – ja neuroottista – elämää kirkko oli meille tarjoillut. Sillä uskontoa ilman neurooseja ei ole olemassa. Uskonto on joukkoneuroosi. Pahimmillaan kollektiivinen psykoosi.
Eikö kaikille pitäisi tehdä sama palvelus, mikä meillekin tehtiin: vapauttaa heidät uskontonsa orjuudesta? Eikö islamistille voisi sanoa aivan suoraan – ja mahdollisimman äänekkäästi – ettei paratiisissa odota ainuttakaan neitsyttä lukipa pyhässä kirjassa asiasta ihan mitä tahansa.
Että naiset ovat yhtä arvokkaita minihameessa ja bikineissä kuin umpikauhtanoissakin. Että mies eroaa naisesta lähinnä vain siinä, että hänellä on kivekset. Että, jos jumalat meiltä jotakin odottavat, niin ihan vähiten toisten alistamista. Että jotkut vain syntyvät homoiksi, jotkut heteroiksi, muutamat siltä väliltä. Että viattomien tappamien on iljettävin ja viheliäisin teko kaikkien mahdollisten ja mahdottomien jumalien silmissä. Että ainutta oikeaa uskontoa ei ole olemassa. Että papit ja mullahit tietävät jumalasta yhtä paljon kuin yksinkertainen kamelikuski tai juoppo metsätyömies – eivät yhtään mitään.
Että Allahilla on edelleen pipo hieman liian kireällä.
Jussi Juhani
PS. Kirjoitettuani tämän kuljen kaiken varalta muutaman päivän pitkin seinän vierustoja.
