Sanon heti alkuun sen, mitä tässä tekstissä tulette eniten vastustamaan:
Suomelle olisi terveellisintä ajautua hetkeksi täydelliseen kaaokseen. Järkyttyä järkiinsä jonkin tosirytinän seurauksena.
Aiheuttakoon sen mikä tahansa: hirmuinen aalto nuoria naispuolisia maahanmuuttajia, KELAn järjestelmän tuhoava maanjäristys, kansakunnan laajuinen tippuriepidemia, nälkäinen homoheinäsirkkaparvi, läjä tuoretta avaruusolentojen kompostia niskaan… mikä vain, joka järisyttäisi velttoa ja toistensa kyttääjiksi sortunutta kitisijäkansaa persjuuria myöten.
Olemme jo niin täydellisen luutuneita uskoomme kaiken kestävästä hyvinvointivaltiosta, että lepäilemme keskinäisen valheen haaleassa ammeessa, vaikka routa jo nostelee kivijalkaa. Ikitalvi lähestyy maata ja kansakunnan toivoilla on repuissaan keppihevonen vastauksena maailman pahuuteen…
Olemme henkisessä horteessa. Jumissa. Ainoastaan kunnon ravistus voisi enää tehdä meistä uudelleen energisen ja eteenpäin pyrkivän järkevän kansakunnan. Muuten olemme, niin uskon, taantumassa Kreikan tasolle taloudellisesti ja yksitoistavuotiaan tasolle henkisesti. Pian muut kuin me itse määräävät asioistamme – niin vajaavaltaisille, mutta hyväuskoisille holhokeille tässä maailmassa on aina käynyt.
Järkytyksen tervehdyttävän vaikutuksen idea ei ole minun. Oivalsin sen eräästä valaistumista käsittelevästä kirjasta. Siinä tunnettu guru kutsuttiin puhumaan Beverly Hillsin hienostokaupunginosaan. Kutsun oli lähettänyt paikallinen henkisiin asioihin keskittyvä nuorten aikuisten yhdistys. He odottivat innolla gurulta neuvoja päästäkseen eteenpäin henkisessä kehityksessään, jonka he uskoivat jo nyt olevan huikealla tasolla.
Nämä rikkaat, joutilaat ja ikävystyneet nuoret kysyivät siis gurulta mitä he voisivat vielä tehdä saavuttaakseen seuraavan askelman hyvin alkaneessa valaistumisprosessissaan. Guru katseli hetken porukkaa ja sanoi:
– Toivon kohtalon täsmäiskua: maanjäristystä, hyökyaaltoa tai muuta totaalituhoa, joka kohtaa juuri teidät ja vain teidät. Se on ainoa mahdollisuutenne. Vain sellainen pystyisi ravistelemaan teitä sen verran hereille, että kykenisitte liikkumaan edes väärään suuntaan. Epäilen tosin, ettei enää sekään auta, niin degeneroituneita olette. Guru poistui.
En kaipaa vanhoja aikoja – paitsi paria asiaa: tekemisen tahtoa, pilkunnussimattomuutta ja kaikenlaisen työn kunnioittamista. Sota oli edellinen ravistelijamme. Koko maa – sen jokainen asukas – kärsi. Ja se kärsimys oli jotakin sellaista, josta nykyajan pokemon-sukupolvi ei tiedä mitään.
Itse vietin lapsuuteni heti tuon järistyksen jälkeen. Mistään ei ollut puutetta – vaikka kaikesta oli. En muista kenenkään valittaneen juuri koskaan. Lapsellista kitinää ei kuulunut edes Helsingistä. Jokainen valitsi juuri sellaisen elämäntavan minkä halusi tai mihin oikeasti kykeni. Kaikille ei uskoteltu, että sinustakin voi tulla maisteri, tohtori tai peräti dosentti. Pöljästä ei tule, se myönnettiin reilusti.
Suosittuja elämisen muotoja olivat mm. maata kiertävä sekatyömies, piika, pienviljelijä, epämääräinen herranketku tai ryyppäävä joutomies. Kaikki sopi. Koska ketään ei hyysätty, niin ketään ei tuomittukaan hänen valinnoistaan. Kuolee jos kuolee, on ehkä parhaita välittämisen muotoja joita tiedän. Sen venäläinen muoto kuuluu: Siperia opettaa.
Ketään ei myöskään kytätty. Ei ainakaan miljoonalla liikenne- tai muulla kameralla. Virkavallalle aiheettomia ilmiantoja tehnyttä ei pidetty sankarina, vaan vedettiin turpiin. Jokaisella oli sen verran kunniantajua, että älysi moisen ilmiantotehtailun olevan niljakasta. Pohjanmaalla asenne vietiin tappiin: Jos ei tykätty, niin tapettihin. Mutkatonta.
Muutamia otsikoita viime kuukausilta: (ei sanatarkkoja):
” Liikennekameroiden määrää lisätään tuntuvasti, sakkorajaa alennetaan kuuteen kilometriin tunnissa ”
” Poliisi haluaa kaikkia kansalaisia koskevan tunnisterekisterin ”
” Verottajan ilmiantopalvelu ruuhkautui ”
” Moottorisahan käyttäjille suunnitellaan pakollista moottorisahakorttia ”
” Taloyhtiö voi kieltää myös omalla parvekkeella tupakoinnin ja jopa asunnossa ”
” Joka toinen paloasema kärsii homeongelmista. Päiväkodeista, virastoista ja kouluista kolmannes ”
” Yli satatuhatta aikuista kokee tulevansa kiusatuksi työpaikallaan ”
” Suomeen on perustettu feministipuolue ”
Tuossa siis satunnainen otanta psykologisesti paljastavia otsikoita alati vätystyvän ja henkisesti hyperventiloivan valtakunnan nykytilasta. Otteita keppihevosyhteiskunnasta.
Jos innostut vakavissasi yhdestäkään yllämainitusta otsikosta ja pidät sitä järkevänä, olet toivoton tapaus. Olet niin jumissa, ettei henkinen perseesi irtoa holhousyhteiskunnan asettamalta potalta enää millään.
Jussi Juhani