Axl Smith otti liveselfieitä omasta heiluvasta takamuksestaan. Mikä onnenpäivä vastuulliselle journalismille! Axl on tunnetusti naisten mies. Niinpä laatulehti Seiska saa tukuittain uusia julkkiksia kertarysäyksellä. Seiskasta muu laatumedia voi sitten kätevästi kopioida Axl Smithin uhrien hyytäviä tarinoita omiin julkaisuihinsa. Journalismi on hetkeksi pelastettu MV!-lehden aiheuttamasta alennustilasta, ja Suomi saa uusia juontajia ja reality-tähtösiä.
Eikö nykyisessä narsismin hyökyaallossa ole kuitenkin lähes luonnollista, että jotkut haluavat katsella pornonakin vain omia orgioitaan? Tämä selittää Smithin hingun kuvata seksisessionsa. Hän kiihottuu itsestään. Narsistisen söpöä sellainen, turhaan pöyristytte. Nettiin itsestään tuhat stillkuva-selfietä jakaneet kuluvat samaan kastiin. Ihailevat itseään kaikissa mahdollisissa asennoissa ja tilanteissa. Aika on heidän. Tämä vuosikymmen tullaan muistamaan oman naaman ja takamuksen ihastelijoista. Häpeä tulee vasta sadan vuoden päästä.
En oikeasti itse jaksa kauhistella Axl Smithin salakuvaamisvimmaa lainkaan. Inhimillistä oikeastaan. Toki hänen sepityksensä, että kuvasi muka oman turvallisuutensa vuoksi, on selityksenä niin nolo, että siitä tunnen hieman myötähäpeää. Alamme nimittäin kaikki olla salakuvaamisen ja –kuuntelun uhreja. Ja hämmästyttävintä minusta on, että enemmistö näyttää hyväksyvän sen. He kokevat lasikaapissa elämisen turvalliseksi. Niin keskoset tekevät.
Liikennekameroista sydämistyneenä kirjoitin kirjassani Vapaan miehen päiväkirja jo 20 vuotta sitten, että tuokaa ne kamerat makuuhuoneisiinkin, niin sitten meitä valvotaan neurootikkojen ja kyttääjien mieliksi riittävän tarkasti. No nyt ne on tuotu. Axl Smith ei taatusti ole ainoa, jolla kamera surisee makuuhuoneen komerossa.
Te nuoremmat olette kasvaneet siihen, että puhelunne nauhoitetaan, jokaista askeltanne kaupungilla kuvataan, pöytäseurueessanne on aina joku, joka nauhoittaa salaa dokaamistanne saadakseen Youtube-klipin… Teille se on normaalia, minusta kyseessä on vakava sosiologinen sairaustila, joka tuhoaa yksityisyyden. Kaksinaismoralismi Axl Smithin tapauksessa ei sitä paranna enempää kuin homeopatia peräpukamia.
Ihmisiä jopa ärsytetään tahallaan käyttäytymään typerästi, kun hankitaan salaa livemateriaalia ”mediaan”, eli omalle Youtube-tilille tai niille paskoille Facebook-saiteille, joita netissä on enemmän kuin ruttobasilleja maailmassa. Se, joka kuvauksen tai äänitteen somessa julkaisee, on sankari. Tykkäyksiä sataa. Minun mielestäni hän on pelkkä paskiainen.
Olen itsekin kokenut ensirutistukset nettipsykopaattien salanauhoittamisperversiosta. Pari luottamukselliseksi luulemaani puheluani on käsitelty minulle epäedullisiksi pelleversioiksi ja sitten julkaistu netissä. En jaksa edes inhota noita tyyppejä. Heidän nettinarsisminsa on saavuttanut niin patologisen asteen, etteivät enää ole edes inhon arvoisia.
Rehellisesti puhuen en ole varma olenko enää kovin innoissani tästä uudesta digijulkaisujen maailmasta. Se on houkutellut esiin kaikki liejuryömijät, joille ei ennen ollut julkisuudessa tilaa – tai ainakaan oksennustensa jakamismahdollisuutta. Onhan siinä toki hyvätkin puolensa. Se paljastaa millaisia me KAIKKI ihmiset oikeasti olemme – narreja ja paskiaisia.
Axl Smithille toivon kaikesta huolimatta jaksamista ryöpytyksen keskellä. Loistava ja ammattitaitoinen juontaja, energinen ja sujuvasanainen. Yksikään hänen salaa kuvaamistaan tulevista juontajista tuskin yltää samaan.
Jussi Juhani