Joutoäijät ja vaimojen poispotkimat yksinäiset köriläät, menkää naimisiin keskenänne. Se kannattaa aivan pian. Puhun vakavissani. Selvittelin aikani kuluksi avioliiton etuja verrattuna sinkkuuteen ja ne ovat kiistattomat.

Maaliskuussa astuu nimittäin voimaan laki tasa-arvoisesta aviolitosta eli sukupuolineutraalista liitosta. Samaa sukupuolta olevat saavat mennä naimisiin keskenään ja myös adoptoida. Se on hyvä ja kannatettava laki.  Uusi laki ei sano mitään puolisoiden välisestä rakkaudesta – miksipä sanoisikaan – eikä suostumuksesta sukupuoliseen kanssakäymiseen. Naimisiin voi mennä, jos kaksi ihmistä vain haluaa. Ja se on oikein.

Mikään ei enää estä iisalmelaista Rytkösen Eelistä menemästä naimisiin saman kylän miehen, Ovaskaisen Ramin, kanssa. Ei estä, vaikka ovat ihan tavallisia juoponsorttisia eronneita heteromiehiä. Eivät ole kihloissa eivätkä romanttisessa suhteessa, mutta hyviä kaljoittelukavereita kyllä. Saman kantapöydän ukkoja. Juuri heille uusi avioliittolaki on taivaan lahja, jos vain hoksaavat – ja kyllä he vielä hoksaavat. Luotan yläsavolaisten synnynnäiseen mielen notkeuteen.

Eeliksen ja Ramin tapauksessa avioituminen on jopa erityisen viisasta. Ovat jo pahasti ikääntymään päin ja kaikenlaista remppaa molemmilla: kakkostyypin diabetesta, sepelvaltimohäikkää, eturauhasjomotusta… Pissa tulee pätkimällä, sormet puutuvat ja rintaan pakottaa. Noutaja siis saattaa ilmaantua kesken minkä tuopin tahansa – ja luihu valtio säästää, kun eläkkeet katkeavat.

Mutta jos Eelis ja Rami ovat aviossa, tilanne on toinen. Jos Eelis lähtee taivaalliseen kuppilaan ensin (kuten epikriiisistä voi ennustaa), niin Ramin elämä on turvattu. Saa nimittäin leskeneläkettä. Sellaista maksetaan jälkeen jäävälle surevalle leskelle. Ja maksetaan, vaikka ei niin hirveästi surisikaan.

Lisäksi Rami perii Eeliksen kaksion ja Eeliksen etelässä asuvat sukulaismölkeröt jäävät nuolemaan näppejään – mikä on heille aivan oikein. Eivät ole osallistuneet Eeliksen elämään kuin korkeintaan esittelemällä hänet varoittavana esimerkkinä lukuhaluttomille lapsilleen.

Muutenkin naimisissa oleminen on mukavampaa kuin yksin murjottaminen. Eeliksen kaksioon mahtuvat molemmat. Jos puolison uniapnea häiritsee, niin aina voi nukkua eri huoneissa. Niin Eelis ja Rami varmaan tekevätkin. Tuskin he enää yhteistä makuuhuone-elämää virittelevät. Ainakaan kovin villiä. Molemmat kun ovat säilyneet takamuspuoleltaan neitsyinä jo pian kuusikymmentä vuotta, niin tuskinpa …

Mutta jos innostuvat, niin mitäpä se kenelläkään kuuluu, toisten sukupuolielämä. No ehkä puolisolle hieman, mutta ei muille. Avoimuus on muutenkin nykyään aivan yliarvostettua seksielämässä.  Että aika turha se on ensimmäistä puistoryteikössä tapahtunutta perspanoaan kenenkään joutomiehen julkisesti esitellä.  Laulajat ja kansanedustajat ovat tietenkin eri juttu…

Ja jos oikein kirkkohäät kiinnostavat, niin sekin järjestyy. On sen verran ennakkoluulotonta porukkaa Iisalmen seutuvilla. Lähipitäjän pappi kyllä suostuu vihkimään Eeliksen ja Ramin, se on saletti. On saman pöydän miehiä. Kunhan ensin palaa töihin pakkolomaltaan. Erottivat määräajaksi ryyppäämisen takia, mutta liperit sai pitää.  Kauppias Tarvainen myy riisiä halvalla ja mustamaija tule hääautoksi ihan kutsumatta. Tyhjiä kaljatölkkejä kolisemaan hääauton perään parilta löytynee ihan omasta takaa…

Samaan lakisyssyyn uudistuva adoptio-oikeus on myös hyvä juttu. Samaa sukupuolta oleva pari voi nyt adoptoida lapsen.  Sillä tavoin Eelis ja Rami saavat kätevästi pojan. Myös aikuisen voi nimittäin adoptoida. Korhosen Teemu on ihan hyvä lapsiehdokas Eeliksen ja Ramin perheeseen.

Taitaa tosin juuri nyt olla linnassa, mutta jos laittaa paperit heti vetämään, niin voi hyvinkin vapautua Eeliksen ja Ramin yhteisenä lapsena. Ikäkin passaa. Teemu on vasta vähän yli kolmekymppinen. Eli reilusti eri sukupolvea ovat, vaikka muuten yhtä juoppoja.

Perheen adoptiopojan vuoksi valtio jää nopen osalle Eeliksen asunnosta myös Ramin kuoltua. Teemu perii sen. Siinä tulee äidin ja isän perintö samalla kertaa. Ja jos Ramilta on jäänyt ryyppäämättä muutama satanen Eeliksen leskeneläkkeitä, niin nekin hynät siirtyy Teemulle. Hän jos kuka tarvitsee pikkuisen ylimääräistä. Ne kun tuppaavat lasten harrastukset olemaan niin kalliita nykyisin.

Teemuhan voi sitten etsiä itsellensä puolison samasta kuppilasta. Traditio jatkuisi. Sellaiset traditiot ovat tarpeellisia ja sulostuttavat ihmisen elämää. Vielä suloisemmaksi sen tekee tieto, että viimeinkin olemme tasa-arvoisia avioliittoasioissa – ja sitä kautta raha-asioissakin pikkuisen. Kuka vaan voi mennä naimisiin kenen kanssa tahansa ilman rakkaushömpöttelyjä – ihan vain järkisyistä. Ja ainakin yläsavolaisilla on tunnetusti järkeä. Oon sieltä suunnalta lähtöisin.

Jussi Juhani