Liian monet ovat sekä harhaanjohdettuja pelkureita, että naurettavia teeskentelijöitä, se tuli taas testattua.

Aiemmassa blogissani jo kirjoitin, että kustansimme Putinia rankasti kritisoivan kirjan, eikä kukaan loukkaantunut. Venäläiset ystävämmekään eivät pahoittaneet mieltään ja voin iloita heidän upeista tanssiesityksistään edelleen. Olen aina tiennyt, että slaaveilla on suuri sielu. Samassa blogissa kerroin myös, että kun kustansimme somalialaisen ihmisoikeustaistelijan ja feministin Ayaan Hirsi Alin islamia kritisoivan teoksen Harhaoppinen, jo kääntäjät halusivat pitää näppinsä erossa siitä. Kieltäytyivät. Se käännettiin pseudonyymin suojissa.

Nyt kirja oli myynnissä Helsingin kirjamessujen osastollamme – ja leukani tipahti rinnuksille. Pelottelu ja poliittisen korrektiuden vaatimus – eli ”oikea” puhe –  on todella tehnyt tehtävänsä.

Panimme alkuun kirjan esille niin, että sitä saattoi selata seinäverhon suojissa siten, ettei ohikulkija nähnyt mistä kirjasta oli kyse. Kauppa kävi tasaisen verkkaiseen tahtiin. Sitten siirsimme myyntipöydät niin, että Harhaoppisen pöytä oli heti käytävän vieressä ja selailija oli ohikulkijoiden tunnistettavissa. Eli kaikki näkivät mitä kirjaa hän ostoaikeissaan tutkii. Kauppa loppui kuin seinään. Ihmiset jopa kiirehtivät askeleitaan, ettei vain kukaan näkisi heidän hidastavan moisen poliittisesti epäkorrektin julkaisun kohdalla.

Siirsimme pöydän takaisin alkuasetelmaan – ja taas kauppa kävi. Intimiteetti oli suojattu.

Hyvä tavaton!

Pöydän paikkaa vaihdeltiin siis reilu metri: selailija suojassa/ei suojassa. En keksi ihmisten käytökselle ja reaktioille mitään muuta selitystä kuin juuri tuon: Ettei kukaan tuttu vain näkisi minua selailemassa tuota kirjaa ja luulisi islamofoobikoksi tai hui kauheaa! – peräti rasistiksi.

Että on mennyt oppi perille. Onnitelkaa itseänne poliitikot ja valtamedian väki.

Huom! Korrektiuskiihottuneet ja heidän komppaajansa: Kyseessä on silkkaa kiihkotonta faktaa sisältävä teos. Kirjoittaja ehdottaa islamille (faktoihin perustuen) prikulleen sitä samaa, mistä me kristityt ylistämme Martti Lutheria. Jokainen suomalainen, jolla ei peruskoulu ole jäänyt kesken, tietää, että ilman Lutheria koko edistyksellistä suomalaista ja pohjoismaista kulttuuria ei olisi. Nilsisimme todennäköisesti pettua männyn kyljestä ja naisemme kulkisivat pitkissä kauhtanoissa ja huivit päässään – niin kuin ennen vanhaan Suomessakin kulkivat.

On pakko myöntää, että Ayaan Hirsi Alin teos on vavahduttava. Olen jopa sitä mieltä, että jos ei ole lukenut kirjaa, ei pitäisi lausua sanaakaan islamista. Ei edes heidän, jotka ovat ns. maallistuneita muslimeja. He eivät yksinkertaisesti tiedä.

Hirsi Ali tuo näkyville prosessin, jolla ihminen kasvatetaan kiihkouskontoon (mihin tahansa) eli aivopestään. Hän kertoo myös miten kivuliasta on ponnistella sieltä pois. Musliminaiselle se vaikutti lähes mahdottomalta, mutta hän teki sen. Nykyään hän on kiitetty – ja hehkuvasti vihattu – totuudenpuhuja, jonka henki on jatkuvasti vaarassa. Ja mikäli joku ihmettelee kuinka radikalisoidutaan ja miten ISIS syntyi, Hirsi Ali kertoo senkin.  Ellei joku nimestä ja kansallisuudesta hoksaa, Hirsi Ali on mustaihoinen nainen.

Sen vuoksi ihmettelen, miksi Ayaan Hirsi Alin kaltaisista islamin sisältä nousevista uskontokriitikoista ei juuri mediassa puhuta. He ovat kuitenkin melkein ainoa järjen ääni siltä suunnalta. Juuri heidän armottomiin kokemuksiinsa perustuvien näkemysten esille tuominen olisi suuri palvelus ihmiskunnalle. Nostamalla heitä framille, maailmalla olisi mahdollisuus ehkä nujertaa taikauskon aiheuttama kärsimys, sodat ja terrorismi.

Mutta ei. Ihmiset jopa kiertävät myyntipöydän leimautumisen pelosta. Jos se ei olisi niin surullista, se olisi säälittävää.

Jussi Juhani