Törmäsin täysin ala-arvoiseen asiakaspalveluun. Itse asiassa niin surkeaan, että kutsun sellaista asiakkaan kiusaamiseksi ja harkitsen ilmoitusta viranomaisille. Juttu meni näin:
Menin iltamyöhään hampurilaiselle erääseen pääkaupunkiseudun tunnettuun mättöpaikkaan, Mallu-Burgeriin. Tiedättehän, siinä Kampin kulmilla. Tiskillä pitkä jono ja tiskin takana elämäänsä kyllästynyt, sormiaan napsutteleva, parikymppinen heitale.
Jono seisoi. Se seisoi, koska tiskin edessä kaiveli taskujaan sotaveteraani-ikäinen kumarainen vanha mies. Hänelle oli annos valmiina tiskillä, mutta vaikutti, ettei rahaa löydy riittävästi sen maksamiseen – tai ainakaan ei niistä taskuista ollut vielä löytynyt, jotka hän oli jo kaivellut. Myyjä hoputti vanhusta:
– Onks sulla sitä hynää vai ei?
Vanhus hätääntyi. Oli helppo nähdä, että häntä nolotti. Jono takana oli hermostunut, eikä palttoon taskuista löytynyt enempää, vaikka hän kuinka kaiveli.
– Anteeksi, hän mumisi ja jatkoi kaiveluaan, anteeksi… kyllä minulla piti olla..
Myyjä sieppasi tiskiltä vanhukselle varatun hampurilaisen ja osoitteli tätä sillä.
– No, löytyyks vai ei? Just teikäläisiä varten on yleensä etukäteismaksu. Tässä sun takia venata enää yhtään! Myyjä heitti hampurilaisen mielenosoituksellisesti roskiin. Sitten hän huusi jonon suuntaan: Seuraava!
– Nyt löytyi riittävästi, vanhus sanoi hiljaa, mutta jono oli jo rynninyt hänen ohitseen ja kumarainen mies palttoossaan köpötteli ulos ilman hampurilaista. – Anteeksi, hän sanoi vielä mennessään, anteeksi.
En ostanut mitään, vaan käännyin typertyneenä ovelle. Poistuessani näin, että paikan kaikki roskikset pursuivat yli ja juomamukeja ja papereita levittäytyi nurkissa kuin pienoiskaatopaikalla. Maustetahroja oli pöydissä ja varmaan juoma-automaattissakin. Siivoton paikka, joka kaipaisi pikaisesti terveystarkastajaa. Ilkesivät kohdella vanhaa ihmistä noin! Vain sen takia, ettei löytänyt riittävän nopeasti rahoja! Olin pöyristynyt ja olen edelleen.
Paikka on siis Mallu-Burger. Karttakaa tätä vanhusten kiusaajaa ja epähygieenistä läävää!
Saa jakaa Facebookissa. Ja oikeastaan pitääkin. Laitoin myös Suomi 24:lle.
Jussi Juhani
PS.
Huijasin teitä. Tuo kaikki oli valhetta. Melkein. Oikeasti meni näin: Myyjä oli oikein ystävällinen ja puhui vanhalle miehelle kunnioittavasti. Hän jopa laittoi hampurilaisen lämpölinjalle takaisin odotuksen ajaksi, että se pysyisi lämpimänä. Tarjoutui auttamaan rahojen etsimisessä. Lohdutti vanhusta, ettei tässä ole mikään kiire.
Paikan roskienpalautussäilöt olivat täynnä, koska paikka on niin suosittu, että ne illan lopussa täyttyvät aina. Paikan nimi ei ole Mallu-Burger.
Miksi huijasin teitä? Koska kokemuksesta tiedän monen teistäkin lukevan, uskovan ja jakavan moisia yrityksiä mustamaalaavia valheellisia paskajuttuja. Toki teette sen pahantahtoisuutenne lietsomassa hyvässä uskossa. Haluatte nimittäin vaikka väkisin uskoa, että ne ovat totta, koska:
a) juttu parjaa riistäjäsikakapitalistin yritystä b) koska joku on kirjoittanut sen nettiin.
Siinä pöyristymiseenne tarvittavat faktat.
Uskotte myös netin pahimpiin lietesäiliöihin, tiedätte kyllä mitä ne ovat. Vierailette niillä usein. Luette tekaistuja sepustuksia, joiden motiivina on kilpailijan mollaus, kosto tai vain silkka ilkeys. Ette halua ajatella, että kuka tahansa voi kirjoittaa nimettömänä tai feikkiprofiililla noille sivustoille esimerkiksi kilpailijastaan tai työnantajastaan aivan mitä tahansa keksittyä paskaa. Ettekä halua uskoa, että oikeasti tuhannet ihmiset myös tekevät niin. Ehkä sinäkin.
Tekstit pysyvät siellä. Palvelut eivät suostu niitä poistamaan, koska ”yrityksen kunniaa ei voi loukata”. Kun googlettaa yritystä nimellä, se nostaa esiin nuo keksityt paskajutut. Ikuisesti. Sitten linkität ne kavereillesi – ja pöyristytte yhdessä. Vielä kun kommentoit juttua tekaistuilla nimimerkeillä säännöllisesti, niin juttu pysyy lämpimänä ja google-hakujen keulilla.
Veemäisen kiero, mutta helppo keino tuhota yrityksen tai ihmisen maine. Ja niin käytetty! Monet teistä touhuaa pahansuovina pikku apulaisina pöyristyksensä kanssa siinä mukana. Ette uskokaan, miten yleistä sellainen on. Minä en usko, minä tiedän. Olen tutkinut asiaa muutaman vuoden. Suunnittelen aiheesta kirjaa.
PS.PS.
Miksi kirjoitin tästä juuri nyt? Eräs yrittäjätuttavani joutui hiljattain kokemaan edellä kuvatun. Itse toimin kuudessa eri yrityksessä, joten kokemusta riittää. Surullisinta on, jos näkee facebook-ystäviensä jakavan innoissaan tuollaista keksittyä paskaa itsestään – ja halukkaasti uskovan jakamaansa. Näinkin on käynyt.
Tiedättekö kuinka paljon arvostan sellaisia ystäviä? Vähemmän kuin sitä pökälettä, jonka huuhtaisen aamulla viemäriin.
[supsystic-social-sharing id='1']
