Lentokoneesta et pääse karkuun. Olet kanssamatkustajien armoilla. Pahin tapahtuu kun viereen tai heti taakse istuu kännäävä ääliö. Ja jokainen, joka kännää lentokoneessa, on ääliö. Kuuntelet kovaäänistä paskanjauhantaa ja yrität torkkua – turhaan.
Pelle korottaa ääntään jokaisen shotin jälkeen. Kun pyydät olemaan hiljempää, hän aloittaa hirmuisen tilityksen, kuinka juuri hänellä on maailman stressaavin ammatti, joten hänellä on oikeus rentoutua edes lomalennolla. Sanot turhaan, että juuri tuo on rentoutumisen vastakohta. Hän uhkaa vetää sinua heti kentällä turpiin ja haukkuu mulkuksi.
Lentokentällä joudut kuitenkin opastamaan häntä kädestä pitäen kuin lasta, koska kukaan muu ei suostu sitä tekemään. Ja sinun luonteellasi ihmistä ei voi jättää heitteille, juoppoa varsinkaan. Kiitokseksi hän jättää taksin maksettavaksesi ja katoaa lähimpään kapakkaan. Seuraavana aamuna näet hänet hotellinsa edessä kakomassa krapulaoksennustaan.
Kännikuuntelun tuska maksimoituu, jos kyseessä on kokonainen juopotteleva seurue ja saavuttaa kliimaksinsa, jos seurue koostuu naisista. Lehtipuhaltimen pärinä on sulosointua verrattuna humalassa kälättävään ja käkättävään keski-ikäisten naisten laumaan.
Nuorena miehenä, kun itsekin dokasin – ja todella dokasin – jouduin silloin tällöin juoppoputkaan. Sellaiset yöt olivat kauheita, kun naapurikoppiin tuotiin juopunut nainen selviämään. Kirkumista, rääkymistä ja itkuhuutoa kesti läpi yön. Äijien putkista kuului vain kuorsausta. Myös poliisit olivat sitä mieltä, että hakisivat mieluummin putkaan vaikka kiimaisen hirven, kuin humalaisen naisen. Hirvi potkii vähemmän ja pitää pienempää ääntä.
En inhoa juoppoja enkä alkoholisoituneita ihmisärvelöitä, he ovat oikeastaan heimolaisiani. Heillä on sama vika päässään kuin minullakin. Minä en vain toistaiseksi ota. Mutta inhoan humalaisen arvaamatonta, holtitonta ja naurettavaa käytöstä selvien ihmisten seassa. He ovat käytännössä psykoosissa.
Jos kaikki ovat kännissä, tilanne lienee toinen; jokaisella on kivaa – ilmeisesti. En tiedä siitä, koska en ole ollut sellaisessa tilanteessa enää kymmeniin vuosiin. Alkoholi on hermomyrkky ja minun kohdallani se oli erityisen myrkyllistä, joten lopetin. Kun minun seurueessani kaikki olivat kännissä, paikalla oli vain apinoita ja apinoilla on kivaa – apinakivaa. Lopuksi sekoiltiin ja päästiin kuuntelemaan naapurikopin itkuhuutoa. Ehkä se on muuttunut. Ehkä kännissä on nykyisin kivaa – ja järkevää.
* * *
Luin mielenkiinnolla kannabiksesta kertovan blogikirjoituksen Savon Sanomien sivulta. Se poistettiin jostakin syystä. Kirjoituksessa toistettiin kylmät faktat, jotka olen lukenut päihteistä kymmeniä kertoja aiemmin ja jotka kokemuksesta tiedän.
Lyhyesti faktojen kertausta: Kannabis ei aiheuta riippuvuutta, alkoholi aiheuttaa. Kannabis ei aiheuta krapulaa, viina aiheuttaa. Kannabis ei aiheuta väkivaltaa, alkoholi oikein ruokkii sitä. Kannabiksen yliannostukseen on mahdotonta kuolla, alkoholimyrkytykseen ja oheissairauksiin kuolee vuosittain tuhansia jne.
Silti kannabis rinnastetaan koviin huumeisiin, mutta alkoholia ei. Miksi? Vain siksi, että toimittajat ovat joko laiskoja selvittämään faktoja tai siksi, että heillä on jokin väärään tietoon perustuva ihme agenda kannabikseen liittyen. Eli kysymyksessä on kirkasotsaisesta tietämättömyydestä kumpuava tekopyhä massavalhe.
Ja tietenkin valhetta alkoholin hyväksi lisäksi ruokkii sekin, että myös toimittajat, lääkärit, opettajat, polisit ja papit ryyppäävät. Eikä kukaan koskaan ole tuominnut omaa käytöstään. Jos he käyttäisivät kannabista (mikä olisi heille ja muille terveellisempää ja miellyttävämpää), he eivät rinnastaisi sitä koviin huumeisiin.
Ja unohtakaa ne porttiteoriat. Keskikalja on se portti koviin huumeisiin, jos sellaisia portteja ylipäätään on.
Huumehörhöt huom! En puolustele minkään huumeen käyttöä tällä kirjoituksellani. Joten älkää innostuko. Kerron vain faktoja, jotka eivät jostakin syystä saa Suomessa juuri näkyvyyttä. Päänsä sotkeminen millä tahansa kemiallisella koktaililla, joka tulee ihmisen ulkopuolelta, on yksinkertaisesti typerää ja jopa vaarallista, paitsi perustelluissa lääkinnällisissä tapauksissa.
Mutta jos ihmiskunnan on aivan pakko käyttää jotakin huumaavaa ainetta päästäkseen hetkeksi irti raskaasta arjestaan, toivoisin, että sellaiseksi valittaisiin kannabis, ei alkoholi.
* * *
No niin. Olen ajatustenlukija. Luin juuri telepaattisesti, että ajattelitte: Ahaa, se Kuosmanen käyttää kannabista! No ilmankos…
En käytä. Kahvi on ainoa kemiallinen stimulanssi, jota nautin. Se riittää minulle. Olen juopuneena ainutkertaisesta elämästäni ja siksi kirjoitan, tanssin, maalaan, mekastan, sekoilen, hikeennyn, nauran, teen bisnestä, hiljennyn… siis elän ilman stimulansseja. Ihminen ei tarvitse kemiallista buustia MIHINKÄÄN. Ja sen tajuaminen on lähes humalluttava kokemus. Tajusin sen jo ajat sitten.
Eikä ihminen tarvitse sen puoleen jumaliakaan, noita aivoissa kasvavia mentaalisia huumesieniä, ollakseen onnellinen.
Jussi Juhani
PS. On eräs saakelin kulunut klisee: Elämä on parasta huumetta. Se on kulunut juuri siksi, että se on NIIN totta.