Sanon suoraan: En kaipaa lisää huruilun maamerkkejä Suomeen. Niistä on vain haittaa. Taannuttavat ihmiskuntaa. Suurmoskeija ei ole pelkästään helsinkiläisten asia, vaan koko Suomen. Helsinki on koko maan pääkaupunki ja siten yhteisomistuksessa. Niinpä asiaan on sanomista meillä savolaisillakin.

Pääkaupunki on näkyvin majakkamme maailmalle. Haluaisin sen loistavan mahdollisimman edustavana ja edistyksellisenä tieteen, elävän kulttuurin, aidon tasa-arvon ja länsimaisten arvojen toivoa antavana pohjantähtenä taantuvalle maailmalle.  Suurmoskeija ei edusta noista mitään. Se ei loista, se kantaa mukanaan keskiajan pimeyttä. Sitäkö joku suomalainen oikeasti haluaa? Jokin raja vieraskoreudelle.

Uskonnonvapaus on hieno juttu, mutta maisemaa – ja mainettaan – ei kannata pilata valtavilla rakennusrumiluksilla, joiden tarkoituksena on palvoa jotakin, johon kansasta 95 prosenttia ei kykene uskomaan. Sellaisen rakentaminen maamerkiksi Helsinkiin olisi lähinnä noloa.

Seremonialliset kokoustilat ja maan kaikkia islaminuskoisia palvelevat kunnolliset kulttuuritilat pääkaupungissa ovat asia erikseen. Niitä kaivataan, koska kyseisen kulttuurin edustajia on maassa jo niin paljon. Mutta siihen ei tarvita valtavaa pytinkiä mahtailevine minareetteineen.

Sellaisen rakentaminen arabivaltioiden öljyrahoilla Helsinkiin, olisi meidän maaperällämme toteutettua islamilaista suuruudenhulluutta. Symbolinen pohjolan valloitus – ja meille muutama askel taaksepäin. Aikaan, jolloin uskonto määritteli ihmisen – varsinkin naisen – aseman.

Jos olisin feministi, marssisin rinnat paljaana suurmoskeijan kaltaisia hankkeita vastaan yötä päivää.

Entä omat kirkkomme? Korskean komeita rumiluksia ovat. Ja tarpeettomia nekin. Mutta kun kerran ovat jo valmiiksi olemassa, niin antaa olla. Ei valmista kannata purkaa.  Onhan turisteilla oltava kohteita. Ja Pokemon Go –pelaajilla.

Ovat oman aikansa muistutuksia siitä, että niiden rakentamiseen kyllä riitti tarmoa ja rahaa, vaikka väestö kärsi nälkää. Eräänlaisia hulluuden muistomerkkejä siis. Tosin kävijämäärät niissä vähenevät koko ajan kristinuskon hiipumisen myötä.  Silti nekin ovat viimeisiä ja sitkeimpiä taantumuksen pesäkkeitä tässä maassa. Muistelkaa vaikka naispappeus- ja homoliittokeskustelua.

Komeita rakennuksia kannattaa rakentaa, sitä en vastusta. Mutta liittykööt ne tieteeseen, taiteeseen ja talouteen. Niin, ja rakkauteen tietenkin myös. Sitä eivät historiansa perusteella moskeijat ja kirkot edusta.

Jussi Juhani