Hieman nolona paljastan nyt pehmeän puolen itsestäni. Suren ihmisten murskautuneita unelmia. Myös palautettavien turvapaikanhakijoiden. Lähtö Suomen rauhasta ja leppeydestä takaisin omaan sekolandiaansa on varmasti monelle heistä todella katkera paikka.
Jokaisella meillä on pyrkimys kohti parempaa, kohti onnellisuutta. Niin heilläkin. He matkustivat tänne monen maan läpi etsimään hyvää elämä – mitä se sitten tarkoittaakin. Nyt se unelma meni pirstaleiksi. Ainakin hetkeksi. Sellainen on murheellista.
Ymmärrän myös, että holtiton turvapaikkaturismi taas murskaisi meidän oman unelmamme onnelasta, siksi palautukset. Maailma on. Siis paskamainen. Toki riippuen näkökulmasta.
En halua jeesustella ja tunteilla liikaa. Tämä vain menee näin. Ei pieni pohjoinen, veloissaan kärvistelevä valtio, yksinkertaisesti voi elättää määrätöntä määrää tänne yllättäen pöllähtäneitä ihmisiä. Varsinkaan heitä, joista suurimmasta osasta ei koskaan tule maahan työntekijöitä eikä tulevaisuuden vastuunkantajia. Sellainen yhtälö olisi mieletön.
Ja toisaalta tällainenkin näkökulma: ”Jotta Suomella voi ylipäänsä olla turvapaikkajärjestelmä, pakkopalautukset on tehtävä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tulee poistaa maasta. Miksi muuten tutkia hakemuksia lainkaan, jos kaikki saavat jäädä?”
Eikö silloin rajavalvonnankin voisi yksintein lakkauttaa ja julistaa Suomi kaikille avoimeksi maa-alueeksi? Haluammeko sitä? Sopii sekin, mutta luulen, että suurimmalle osalle ei.
Maailmassa on kärsimystä liikaa. Se koskettaa. Mutta meidän mahdollisuutemme sen poistamiseksi ovat rajalliset. Oikeastaan minimaaliset. Näen Suomen jo nyt tekevän taloudellisesti oman osuutensa aika rehdisti ja riittävän suurella panostuksella.
Toki Lähi-itää ja Afrikkaa vaivaavista sokeista ideologioista – eli kaaoksen todellisista syistä – voisi metelöidä kansainvälisillä forumeilla huomattavasti enemmän. Nythän Suomi ei sano niistä mitään.
Ehkä taloudellista apuakin voisi lisätä. Mutta laittakaa nettiin te, jotka asiaa vaaditte, ensin lista nimistänne ja summista, jolla itse kukin aiotte osaltanne asiaan panostaa. Jos uskottava sellainen ilmestyy, nimeni on mukana ja summa suurempi kuin teidän.
Olen jo aiemmin kirjoittanut, että mikäli asuisin Somaliassa, Irakissa tai Afganistanissa, pyrkisin kaikin keinoin pois. Miksi?
En haluaisi asua maassa, jossa a) ei ole tulevaisuutta b) jota dominoi keskiaikainen kulttuuri, c) jonka hallinto ja oikeuslaitos perustuvat uskonnolliselle hölynpölylle.
Tuo kohta a, ettei ole tulevaisuutta, johtuu kohdista b ja c. Siis sekä kulttuuri, että uskonto – ja näiden sidos – ovat siellä ne tekijät, jotka tulevat aiheuttamaan kurjuutta ja pakolaisvirtoja niin kauan kuin ovat voimissaan.
Silti niistä ei saisi edes puhua. Yksikään solu minussa ei ymmärrä miksi.
Eli palatakseni vielä siihen taloudellisen avun lisäämiseen, korjaan lupaustani. En koskaan tule lahjoittamaan senttiäkään kohteeseen, jossa on mahdollista, että apua liruu roskakulttuurien tai hölynpölyuskontojen tukemiseen. Sellainen ei auta ketään, pönkittää vain taikauskoisten tyrannien toimintaa.
Niin kauan kun muu maailma ei huuda yhteen ääneen: lopettakaa jo se keskiaikainen hörhöily ja siirtykää nykyaikaan, mellakointi, sodat, terrorismi ja maastapako jatkuvat. Se on jumalien tahto. Niiden, jotka asustavat ihmismielen pimeimmissä sopukoissa.
Niin kuin tekstistäni huomaatte, turvapaikanhakijat aiheuttavat ristiriitaisia tunteita jopa kaltaisessani riistäjäsikaporvarissa. Kun toisaalta jokaiselle soisi onnensa ja toivoo heille vain parasta ja toisaalta raivostuu ihmisille, jotka kukkahattuilullaan tukevat sekolandioitten kulttuureja ja uskomuksia.
Ja estävät niiden arvostelun jopa Suomen kaltaisessa vapaassa ja edistyksellisessä maassa.
Jussi Juhani
PS. Ville Niinistö pyysi väärän tiedon levittämistään anteeksi. Hyvä. En tosin muista milloin Ville olisi suostunut levittämään oikeaa tietoa kyseisessä asiassa.